Vasemmistoliiton tuore europarlamentaarikko Li Andersson on sujahtanut luontevasti europarlamentin arkeen.
– Hommat ovat alkaneet vauhdikkaasti, hän toteaa ensimmäisistä kuukausista uudessa työssä.
Andersson johtaa parlamentin työllisyysvaliokuntaa ja on jo ehtinyt esitellä ensimmäisen raporttinsa eli mietinnön. Se käsitteli työllisyyspolitiikan suuntaviivoja ja meni vahvalla enemmistöllä läpi täysistunnossa.
”Sitä ei ehkä Suomessa ymmärretä, että europarlamentaarikot tekevät hiki hatussa todella vaikuttavaa politiikkaa.”
– Sisällössä painotetaan vahvasti työehtosopimuksia, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja neuvottelutoimintaa. Siinä painotetaan myös esimerkiksi työntekijäöiden kouluttautumisoikeutta, kunnollisia työehtoja ja kohtuuhintaista asumista, Andersson selostaa.
– Kaikkea sellaista, mikä Suomen nykyhallituksen mukaan on jotenkin äärimmäistä ja vasemmistolaista. EU:ssa nämä asiat ovat kuitenkin nyt niin komission linjauksissa kuin parlamentin enemmistön selkeänä kantana.
Hän arvioikin eron kertovan siitä, millainen ilmapiiri Suomessa nykyisin vallitsee.
– Se kertoo siitä, miten todella voimakkaasti yhteiskunnallinen ilmapiiri on oikeistolaistunut Suomessa ja kuinka todella oikeistolaista politiikkaa Suomen nykyinen halliotus tekee, Andersson arvioi.
Hän toteaa europarlamentissa jopa EPP:n, jossa Suomen kokoomuskin on mukana, hyväksyneen kompromissin, jonka tuloksena työllisyyden linjaukset syntyivät.
– Ainakin työllisyysvaliokunnassa EPP painotti työmarkkinaosapuolten ja työehtosopimusten merkitystä.Sillä ei ole niin äärimmäisiä kantoja kuin Suomen kokoomuksella on nykyään.
Seuraavaksi Andersson tarttuu työllisyysvaliokunnan puheenjohtajana komissaariehdokkaiden kuulemisiin. Valiokunnan vastuulla on kuulla asuntopolitiikasta vastaava komissaariehdokasta sekä komission varapuheenjohtajaa, joka vastaa työllisyydestä ja koulutuksesta. Kuulemiset alkavat 4. päivä marraskuuta.
– Ne ovat varsinaisia grillaustilaisuuksia, joiden jälkeen arvioidaan, selvisikö ehdokas, Andersson sanoo. Hän jakaa puheenvuorot, muttei itse osallistu ehdokkaiden kuulusteluun
– Ylipäätään puheenjohtajan rooli ei ole olla ykkösenä linjaamassa oman ryhmän politiikkaa. Puheenjohtaja on se, joka vastaa siitä, että eri ryhmät löytävät keskenään kompromisseja. On politiikan teon kannalta tärkeää, mitä esittää kompromissiksi.
EPP vaihtoi kavereita
Andersson kuvaa ensimmäisiä europarlamenttikuukausiaan jännittäviksi. Niitä on sävyttänyt juuri EPP-ryhmittymän takinkääntö, joka kuohuttaa parlamentin käytävillä.
EPP haki tukea komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin jatkolle sosialidemokraateilta, Renew-ryhmältä ja vihreiltä, ja on saanut he hermostumaan, koska nyt se on nojannutkin äärioikeistolaisiin ryhmiin saadakseen aikaan mieleisiään enemmistöjä äänestyksissä. Näin se on ohittanut aiemmat liittolaisensa.
– On käynyt ilmi, että EPP ryhmittymä on valmis rakentamaan enemmistöjä äärioikeiston kanssa. Siitä on jo lukuisia esimerkkejä siitä, Andersson kertoo.
– Se on kiinnostavaa siksi, että nyt EPP kävelee näin von der Leyenin tukijoiden yli.
Kyseessä ei ole vain hetkellinen kärhämä.
– Se tarkoittaa myös sitä, että politiikasta ja päätöksenteosta tulee tällä kaudella ennakoimatonta. Ei ole takeita, mihin suuntaan päätökset lopulta menevät, Andersson ennustaa.
Ensimmäiset erikoisuudet on jo nähty. Ensi vuoden budjettia koskeneista muutosehdotuksista äänestettäessä sujahti läpi äärioikeistosta tulleita erikoisia aloitteita, esimerkiksi aloite siitä, että EU:n pitää vapauttaa varoja muurien rakentamiseen Euroopan ympärille, ja aloite palestiinalaisten oppikirjojen sisältöjen muuttamisesta.
– Lopulta muut ryhmät äänestivät näiden takia koko päätöslauselmaa vastaan ja se kaatui. Niinpä parlamentilla ei nyt ole mitään kirjallista päätöslauselmakantaa budjettiin. Tämä osoittaa, millaista sekoilua on odotettavissa, kun EPP:n linja suhteessa äärioikeistoon ei ole ollenkaan sitä, mitä Suomessakin luvattiin ennen eurovaaleja.
Erilainen rooli kuin kansanedustajalla
Samanlaista kaupankäyntiä voi esiintyä myös europarlamentin valiokunnissa.
– Johtamassani valiokunnassa onneksi on vielä niin, että EPP, demarit, Renew, vihreät ja vasemmisto tekevät yhteistyötä ja pystyvät pitämään äärioikeiston ulkopuolella, Andersson sanoo.
Hän toteaa tilanteen kuitenkin olevan ikävä.
– Esimerkiksi ympäristölainsäädännön, vähemmistöjen oikeuksien tai maahanmuuton osalta voi tulla pahaa jälkeä, jos EPP alkaa äänestää niissä yhdessä äärioikeistoryhmittymien kanssa, hän sanoo.
Hän muistuttaakin siitä, kuinka europarlamentti eroaa eduskunnasta.
– Eduskunnassahan merkittävin jakolinja on hallituspuolueiden ja opposition välillä. Vaikka hallituspuolueidenkaan kansanedustajat eivät pysty hirveästi vaikuttamaan lainsäädäntöön, hyvä ministeri kuitenkin kuittauttaa esitykset hallituspuolueiden kansanedustajilla ennen kuin tuo ne eduskuntaan. Oppositiossa taas ei käytännössä pysty vaikuttamaan mihinkään
– Europarlamentissa ei ole tällaista asetelmaa. Kun komissiosta tulee lainsäädäntöesitys, peruslähtökohta on, että sitä muutetaan. Kaikki ovat mukana työssä, kun valiokunnissa katsotaan millaisia enemmistöjä saadaan millekin muutokselle. Jos olet hyvä neuvottelemaan, sinulla on hyviä muutoksia ja pystyt luomaan enemmistöjä omille esityksillesi, pystyt vaikuttamaan lainsäädännön sisältöön.
Onko mepillä siis enemmän valtaa kuin kansanedustajalla?
– On, jos niin haluaa. Mutta jos ei halua tehdä mitään, niinkin voi ihan rauhassa toimia. Sitä ei ehkä Suomessa ymmärretä, että europarlamentaarikot tekevät hiki hatussa todella vaikuttavaa politiikkaa.
Monimuotoisia ryhmiä
Toinen asia, jota Suomessa ei tunnu ymmärrettävän, on se, että kaikki europarlamentin poliittiset ryhmät ovat linjoiltaan monimuotoisempia kuin kansalliset puolueet.
– Näin on, koska ne eivät ole puolueryhmittymiä, vaan useiden puolueiden yhteenliittymiä. Europarlamentista ei löydy ryhmää, joka äänestäisi yhtenäisesti kaikissa kysymyksissä. Tämä pätee myös perussuomalaisten ja vihreiden ryhmään. Kun on erilaisia puolueita eri maista, vastaan tulee aina kysymyksiä, joissa ryhmä hajoaa.
Omaa vasemmistoryhmäänsä Andersson sanoo yhdistävän äänestyksissä erityisesti näkemykset talouspolitiikasta, työntekijöiden asemasta ja ilmasto- ja ympäristöpolitiikasta.
– Erottavia kysymyksiä ovat ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät kysymykset ja ehkä jossain määrin suhde EU:hun. Jopa muut pohjoismaiset vasemmistopuolueet eroavat siinä meistä, jotka olemme suhtautuneet myönteisemmin esimerkiksi esityksiin siitä, että EU:lle tulisi uusia tuloja tai menoja.
Toisaalta eri ryhmien kansanedustajat voivat yhdistyä kansallisissa kysymyksissä.
– Kun vastikää europarlamentti keskusteli Venäjän varjolaivastosta, puhumassa olimme minä, vihreiden Ville Niinistö ja kokoomuksen Pekka Toveri peräkkäin ja olimme samaa mieltä tilanteesta, Andersson kuvailee.
Vasemmistoliiton kahden muun europarlamentaarikon eli Merja Kyllösen ja Jussi Saramon kanssa Andersson työskentelee tiiviisti.
– Olen tekemisissä heidän kanssaan päivittäin ja se on tosi kivaa, Andersson sanoo.
– Toimimme paljolti kolmikkona. Teemme asioita yhdessä, järjestämme tapahtumia ja viestimme yhdessä.
Pinnalla ovat esimerkiksi Ukrainan ja Gazan sodat.
– Juuri nyt toimimme Gazan suhteen yhdessä vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kanssa saadaksemme vastauksen pääministeri Petteri Orpolta siihen, miten Suomi suhtautuu EU:n ja Israelin välisen kauppayhteistyön jäädyttämiseen. Se olisi konkreettinen keino, johon EU voisi ryhtyä. Mutta yksikään hallituksen edustaja ei ole tähän mennessä kertonut, mikä on Suomen kanta.
Takka harteilta
Kesällä uutisoitiin Anderssonin jatkuvasta väsymyksestä. Se ei enää vaivaa.
– Se johtui siitä, että takana oli raskas työrupeama, hän sanoo.
Nyt on helpottanut senkin suhteen, että hän ei ole enää vasemmistoliiton puheenjohtaja. Pesti siirtyi Minja Koskelalle pari viikkoa sitten. Taakka putosi harteilta.
– Kyllä. Raskainta oli se, että piti olla koko ajan tavoitettavissa ja reagointivalmiudessa. On iso helpotus, että se siirtyi minulta pois, hän sanoo.
– Lisäksi on vaikea johtaa puoluetta Brysselistä käsin. Brysselissä on omat kuviot ja niihin on haastava sovittaa puoluehallituksen ja puolueen työvaliokunnan kokouksia. On kiva, että kapula meni eteenpäin.
uutiskirje 
