Vasemmistoliiton pirkanmaalaisen kansanedustajan Anna Kontulan mielestä on hassu ajatus, että tunteellinen politiikka olisi vasemmistolaista. Hän muistuttaa siitä, että politiikan perustuminen empatiaan on asia, johon työväenliikkeessä on suhtauduttu kriittisesti kautta historian.
– Työväenliikkeen piirissä on ajateltu, että politiikan pitäisi mieluummin perustua faktoihin ja etiikkaan kuin siihen, miltä kustakin sattuu nyt tuntumaan.
Tuoreessa kirjassaan Kadonnut järjen metsästys (Into 2024) hän kirjoittaa huolestaan sen suhteen, että asiakysymykset korvautuvat tunnepuheella. Hän käyttää termiä terapiakapitalismi.
– Yhteiskunnallinen toimijuus pyörii yhä vinhemmin tunteiden ympärillä ja jäsentää maailmaa terapian kielellä. Tämä tuottaa nopeaa, yksilöllistä ja pirstoutunutta ymmärrystä aikana, jolloin tarvitsisimme rakenteita ja keskinäisriippuvuuksia tunnistavaa huolellista ajattelua ja toimintaa, hän kirjoittaa kirjansa esipuheessa.
”Tulevat ihmissukupolvet elävät huomattavasti vihamielisemmässä ympäristössä.”
Kontula painottaa sitä, että tunteet eivät riitä, kun halutaan puolustaa demokratiaa. Esimerkkejä kirjassa on masennuksen hoidosta sosiaalityöhön, feminismin tulkintaan ja ympäristökatastrofiin. Siinä käydään läpi tilanteita, joihin esimerkiksi sotepalvelujen perhetyö tarjoaa lääkkeeksi terapiapuhetta, vaikka vastaus ongelmiin voisi löytyä ihan muualta.
– Pitäisi selvittää myös, saavatko kaikki perheessä syödä ja nukkua riittävästi, Kontula pohtii.
Jäätävimmät esimerkit koskevat ekokatastrofia.
– Olemme kuin kikattavia lapsia jonglööraamassa käsikranaateilla, hän kirjoittaa.
Väärin tunnettu
Kontula puhuu perinteisen poliittisen retoriikan puolesta, sellaisen, joka perustuu huolelliseen ajatteluun.
– Ei retoriikka aina ennenkään ole ollut loistavaa, mutta ihmiset ovat edes yrittäneet. Nyt poliitikoistakaan suuri osa ei edes tiedä tai ole kiinnostunut sen ihanteista, hän sanoo.
Hän itse pyrkii siihen ja siksi häntä ärsyttää se, että naisena hänen pitäisi olla tunteellinen poliitikko.
– Nimenomaan naisilta edellytetään myötäelämistä useammin ja enemmän kuin miehiltä.
Hän ei ota kantaa siihen, ovatko naiset empaattisempia kuin miehet.
– Mutta sosiaalisen normin mukaan naisten pitäisi olla.
Poliitikkona Kontula on kokenut tämän.
– Olen saanut tuohtunutta palautetta, jonka mukaan tunnen väärin tai en osoita tunteita ollenkaan tai ainakaan oikealla tavalla, hän kertoo.
Kontulan mukaan empatia on se tunneskaalan osa, jota poliitikoilta odotetaan.
– Kun joku valittaa minulle ongelmastaan ja alan etsiä siihen ratkaisua, hän saattaa kokea sen kylmäksi lähestymistavaksi, hän sanoo.
– Minulta onkin kestänyt kauan oppia politiikassa se, että osa ihmisistä ei edes halua ongelmilleen tehtävän jotain. He haluavat, että joku myötäelää kärsimyksen heidän kanssaan. Joskus ihmiset jopa perääntyvät, jos sanoo, että yritetäänpä ratkaista tämä ongelma.
– Empatia voi olla ratkaisu, mutta katson, että se ei kuulu minun palvelulupaukseeni.
”Kirjoja, joita haluan kirjoittaa”
Kontula ilmoitti heti viime eduskuntavaalien jälkeen, että tämä on hänen viimeinen kautensa kansanedustajana. Tuore kirja ei kuitenkaan ole hänen testamenttinsa.
– Kirja liittyy vain osittain eduskuntatyöhön. Se nojaa laajempaan politiikkaymmärrykseen, yhteiskunnalliseen keskusteluun yleensä.
Hän yllättyi siitä, että ilmoitus lopettamisesta aiheutti kohua.
– En näe siirtymää niin isona katkoksena. Alan toivottavasti kirjoittaa päätoimisesti kirjoja asioista, joista mielestäni tässä ajassa olisi tärkeä kirjoittaa, mutta kukaan muu ei kirjoita. Politiikassa näistä asioista vain hyvin harva puhuu ja hyvin harvoin.
Kontulan mielestä ei ole terveellistä pyrkiä olemaan kansanedustaja eläkeikään asti.
– Lähtöni ei johdu siitä, ettenkö tykkäisi tästä hommasta. Nautin siitä, että olen jo aika hyvä siinä, kun olen jo kauan harjoitellut, hän sanoo.
– Se taas, mihin ilolla siirryn, on elämä, jossa saan syödä lounaan joka päivä. Ja pääsen eroon monipaikkaisuudesta, siitä, että raahaan tavaroita kodista toiseen ja mietin, että mitä missäkin jääkaapissa pilaantuu tai muistinko kastella kukat toisessa kodissa. Nyt kuljen paikkakunnalta toiselle kylmäkassien kanssa.
Hän uskoo, että tänä aikana tarvitaan ihmisiä, jotka pystyisivät tekemään tutkimuksesta synteesiä ja esittämään perusteltuja populaareja ajatuksia.
– Toimittajat eivät sitä nykyisin ehdi tekemään eivätkä tutkijatkaan, koska yliopistojen tulostavoitteet ovat tiukat. Mutta minulla on riittävästi osaamista ja tilanne, että ehkä pystyisin käyttämään aikaani tällaiseen. Ja kun lähden eduskunnasta, tilalleni tulee toinen kansanedustaja, joka ottaen huomioon vasemmistoliiton ehdokasreservin hoitaa hommansa kansanedustajana siinä, missä minäkin.
– Minusta on enemmän hyötyä muualla, joskin monet kirjoittajat ovat kysyneet, että ihanko tosissasi kuvittelet, että sinusta on kirjoittajana enemmän hyötyä.
Kontula myös haaveilee EU:n suositusten mukaisesta kolmen viikon kesälomasta.
– Semmoinen minulla oli viimeksi 32 vuotta sitten, hän sanoo.
Ekokatastrofi ja sen seuraukset
Seuraava kirja ilmestynee kuitenkin jo ennen kuin vaalikausi päättyy.
– Yritän jäljittää siinä niitä maailmankuvallisia muutoksia, joita ekokatastrofin synnyttämä katkos tuottaa.
Kontula käsittelee ekokatastrofia tämän syksyn kirjassakin. Hän toteaa, että ekokatastrofi on jo täällä ja nyt.
– Siihen voidaan varautua, ja sen vaikutuksia voidaan hillitä, mutta sitä ei voida enää pysäyttää.
– Sitä ei tiedetä, mihin kaikkeen se johtaa, vaikka nyt voidaan jo sanoa, että tulevat ihmissukupolvet elävät huomattavasti vihamielisemmässä ympäristössä verrattuna tähän varsin lempeään kehtoon, jossa ihmislaji on saanut alkunsa ja rauhassa kehittyä tähän asti.
Ympäristö siis huononee.
– Isot muutokset ovat varmaankin jo nyt syntyvien lasten elinaikana nähtävissä, Kontula arvelee.
Olisiko siis syytä olla tekemättä lapsia kärsimään tuhottuun ympäristöön?– Tämä on kiinnostava filosofinen kysymys. Itse olen sitä koulukuntaa, joka ajattelee, että viimeisenä päivänä pitää istuttaa omenapuu, Kontula vastaa ja muistuttaa siitä, että väestöräjähdys ei enää ole perustava ongelma.
– Ennusteiden mukaan maailma ei tukahdu ihmisiin ja näin ollen ei ole eettistä syytä olla tekemättä lapsia.
Hän toteaa vielä, että lapsi, joka ei synny, ei pääse tekemään valintaa sen suhteen, onko elämä elämisen arvoista.
– Enkä ole varma, että teemme parhaamme, ellei ole lapsia, joiden eteen tehdä työtä, myöskään muiden lajien puolesta.
”Olemme kuin kikattavia lapsia jonglööraamassa käsikranaateilla.”
Vaikka Kontula puhuu tuhoutuvasta ympäristöstä ja vihamielisestä maailmasta, häntä hämmästyttää se, että hänen tulevaisuuskuvaansa pidetään synkkänä.
– Ajattelen, että ympäristökatastrofin aiheuttama katkos saattaa tuoda paljon myös hyviä asioita. Ei ole mitenkään selvää, että ihmiskunnan näkökulmasta mennään huonompaan, vaikka toki tunnen surua niistä kammottavista ekologisista menetyksistä, joita nyt koemme.
– Mutta jos tämä kriisi tuottaa ihmisten elämään esimerkiksi tahdin hidastumista, siinä mielessä on ehkä hyvä palata sellaiseen, mikä ennen oli paremmin. Vaikka emme voi palata menneeseen, pitäisi katsoa, mitä kestävää sieltä olisi otettavissa mukaan.
Kohti lähidemokratiaa
Kontulan on arvioitu kirjan perusteella jopa kannattavan totalitarismia. Näin on tulkittu, koska hän pohtii siinä parlamentarismin toimivuutta ekokatastrofin runtelemassa maailmassa.
– En kannata totalitarismia, hän vastasi Lapin Kansa -lehden pääkirjoitukseen.
Hän pitää yllättävänä sitä, kuinka parlamentarismin, demokratian ja totalitarismin käsitteet menevät sekaisin suomalaisessa keskustelussa.
– On huolestuttavaa, jos ajatellaan demokratian typistyvän siihen, että ihmiset äänestävät neljän vuoden välein ja siinä välissä saa kirjoittaa mielipidekirjoituksia tai käydä mielenosoituksissa. Se ei tietenkään ole niin.
Totalitarismin sijaan Kontula lähtisi etsimään ratkaisua parlamentarismin riittämättömyyteen lähidemokratiasta.
– Mitä enemmän olen ollut demokratian kanssa tekemisissä, sitä enemmän ehkä ajattelen, että demokratian toimintayksikkö, jossa se on parhaimmillaan, on huomattavasti pienempi kuin valtio, Kontula pohtii.
– Kotikaupungissani Valkeakoskella on 20 000 asukasta, ja sekin jo nitisee vähän sen suhteen, että toimiiko demokratia enää optimaalisesti vai pitäisikö olla vielä pienempi yksikkö.
Hän huomauttaa, ettei silti kannata totalitarismia edes muilla tasoilla.
– Muilla tasoilla voi toteuttaa demokratian huonompia versioita kuten edustuksellista demokratiaa.
Kontula kuitenkin arvelee, että vastaus muutoksen tarpeeseen voi tulla jostain ihan muualta.
– Tarjolla on ehkä muunkinlaista monien valtaa kuin ne demokratian muodot. En vielä tiedä, mihin tässä päädyn.
Koska hän esittää kritiikkiä, häneltä vaaditaan valmista ratkaisua. Monille on järkytys, että nykyisenlainen edustuksellinen demokratia ei välttämättä ole paras mahdollinen järjestelmä.
– Olemme eläneet pitkään ajatellen, että länsimainen kapitalismi on ainoa oikea ja kaikki muu johtaa joukkomurhiin. Tämä on kuitenkin älyllisesti epäanalyyttista, koska ihmiskunta on kokenut lukuisia eri hallintokokeiluja eivätkä ne kaikki ole johtaneet joukkomurhiin. Ja toisaalta joskus myös länsimainen yhteiskuntajärjestys on johtanut joukkomurhiin.
– Mutta jos uskoo demokratiaan, uskoo myös siihen, että kunkin ajan ihmiset tekevät itse ratkaisunsa. Demokratiaan kuuluu se, ettei ole valmista mallia, vaan peli on oikeasti avoin. On toki annettuja olosuhteita ja polkuriippuvuuksia, mutta yhteiskuntaa kehitetään avoimelta pohjalta.
Haastajia tulossa
Kontula uskoo, että uusia järjestelmän haastajia nousee.
– Toisina aikoina on enemmän auki vaihtoehtoja, toisina aikoina taas horisontti supistuu pieneksi. Me olemme nyt eläneet pitkään tällaista kapean horisontin aikaa.
Tilanne on ehkä muuttumassa.
– Yhä useammat ymmärtävät, että jotain uutta on tulossa tilalle. Se on kamalan kiinnostavaa, mutta toki monen mielestä varmaan myös pelottavaa.
Raha on yksi esimerkki asioista, jotka voivat olla muutoksessa.
– Se, että ihmiset ovat näin sidoksissa rahaan arjessaan, on historiallisesti hyvin uusi ilmiö. Jo nyt meillä on silti tullut rahalle erilaisia kisaajia, jotka eivät ehkä vielä ole kauhean vakavasti otettavia, mutta joista saattaa hyvinkin muodostua vaihtoehtoisia vaihdon välineitä, Kontula sanoo.
Hän mainitsee erilaiset pelirahat ja digitaaliset ratkaisut kuten bitcoinit. Myös bonusrahasysteemit voisivat olla nykyisen rahan kilpailijoita.
– Rahan tärkein kilpailija vaihdon välineenä on kuitenkin omavaraistalous ja tavaratrokaaminen. Oletan, että se kasvaa myös Suomessa, joka on muuttunut poikkeuksellisen rahavälitteiseksi yhteiskunnaksi ihan muutamassa vuosikymmenessä. Vielä 1950-luvulla merkittävä osa perheiden tuloista tuli rahatalouden ulkopuolta vaihtotaloudella, kotivaraviljelyllä, talkoilla ja sen semmoisella säädöllä.
Vielä tunteista
Mutta palatkaamme tunteisiin. Kontula arvelee yhdeksi tunteellisen puheen syyksi kiireen.
– Keskustelusta on tullut niin nopeatahtista, että se ei anna juuri tilaa pohdinnoille. Kyse ei ole yksilöistä, vaan kyse on ylipäätään ajan hengestä, hän sanoo.
– Samaan aikaan politiikassa ei juuri keskustella oikeasta ja väärästä, vaikka nimenomaan käsitysten oikeasta ja väärästä pitäisi ohjata politiikan tekoa.
Pohjimmiltaan kuitenkin sen, mikä erottaa puolueita toisistaan, pitäisi perustua juuri siihen, minkä ajatellaan olevan oikein ja minkä väärin.
– Tällainen pohdinta on korvautunut sillä, miltä kenestäkin kulloinkin tuntuu, ja se puolestaan johtaa infantiiliin politiikan tekoon, Kontula arvioi
Siihen, oliko ennen paremmin, hän toteaa, että sillä ei ole merkitystä, koska menneeseen ei voi palata.
uutiskirje 