Brittimedia The Telegraph kertoi Irakin parlamentin valmistelevan lakimuutosta, joka mahdollistaisi naimisiinmenon 9-vuotiaan tytön kanssa. Muutos paitsi laillistaisi lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja altistaisi lapsia muunkin tyyppiselle väkivallalle, veisi myös naisten oikeuden avioeroon, perintöön ja huoltajuuteen.
Lakia on yritetty muuttaa aiemminkin. Yritykset ovat kaatuneet irakilaisnaisten vastarintaan. Telegraphin haastattelema asiantuntija Renad Mansour kertoo lakimuutoksen läpimenon olevan nyt lähempänä kuin koskaan aiemmin, sillä äärikonservatiivisilla shiiamuslimipuolueilla – joihin kaikki shiiapuolueet eivät kuulu – on eduskunnassa enemmistö.
Pojilla ikäraja alenisi 15 vuoteen. Tällä hetkellä ikäraja on myös tytöillä 18 vuotta. Silti alaikäisten epäviralliset, uskonnollisten johtajien hyväksymät, avioliitot ovat laajalle levinnyt ilmiö köyhissä ja konservatiivisissa shiiayhteisöissä. Unicefin mukaan Irakissa 28 prosenttia tytöistä on naimisissa 18-vuotiaana.
Koskee myös Suomea
Myös Suomesta on lähetetty lapsia pakkoavioliittoihin muihin maihin, sanoo Monika-Naiset liiton Kriisikeskuksen johtaja Natalie Gerbert.
– Ihan yhdeksänvuotiaista en ole kuullut, mutta 12–15-vuotiaista, Gerbert sanoo.
Hänellä on kokemusta kunniaväkivaltaa koskevasta asiakastyöstä yli 25 vuoden ajalta Monika-Naisissa, joka on monikulttuuristen naisjärjestöjen kattojärjestö.
– Ihan tämän yhden järjestön kokemuksen perusteella ei voida sanoa, miten laaja ilmiö on, mutta joka vuosi tulee jotain tällaisia tapauksia esiin. Esimerkiksi niin, että väkivaltapalveluihimme tulee 20-vuotiaita naisia, joilla on viisivuotiaita lapsia.
Lisäksi järjestöön on ollut yhteydessä nuoria, jotka pelkäävät, että heidät lähetetään pakkoavioliittoon ulkomaille.
– Sellaisiakin tapauksia on, että joku on yhteydessä, kun on onnistunut tulemaan takaisin. Mutta kuinka laaja ilmiö on, sitä on vaikea sanoa.
”Avainasemassa tässä on koulu.”
Suomestakin häviää kesälomien aikana tyttöjä ulkomaille palaamatta koskaan.
– Meillä on huoli näistä nuorista, jotka eivät palaa syksyllä kouluun. Osa näistä tytöistä joutuu järjestettyyn tai pakkoavioliittoon. Meidän mielestämme avioliitto alaikäisen kanssa on aina pakkoavioliitto, Gerbret sanoo.
Lapsia lähetetään Suomesta pakkoavioliittoon Gerbertin mukaan ylipäänsä sellaisiin maihin, missä lapsen ja naisen asema on lähtökohtaisesti hyvin heikko ja mahdollisuuksia puuttua asiaan vähän. Tällä hetkellä sellaisia ovat Irakin lisäksi esimerkiksi Afganistan, Pakistan ja Bangladesh.
– Ne ovat myös maita, joissa ei ole ratifioitu niin sanottua Haagin lastensuojelusopimusta. Eli käytännössä lapsen palauttaminen Suomeen on hyvin hankalaa, jos tapahtunut niin sanottu lapsikaappaus, jossa toinen vanhemmista ei ole antanut suostumusta lapsen maasta pois viemiselle.
Puuttuminen on vaikeaa
Asiaan puuttuminen laillisin keinoin on hankalaa.
– Suomalainen lainsäädäntö ei mahdollista sitä, koska se takaa vanhemmille oikeuden päättää, missä maassa lapsi asuu. Pitäisi olla vahva näyttö, että maasta pois vieminen on lapsen edun vastaista tai kyseessä on lapsikaappaus. Silloin lastensuojelu voi puuttua asiaan.
Joskus nuori puhuu pelostaan koulussa turvalliseksi kokemalleen aikuiselle. Gerbertin mukaan on ymmärrettävää, että silloin koulu tekee lastensuojeluilmoituksen. Hän korostaa kuitenkin, että jos perheeseen tehdään interventio, on tärkeää huolehtia nuoren turvallisuudesta.
– Väkivallan riski kasvaa, jos ollaan yhteydessä suoraan vanhempiin miettimättä tätä puolta.
Myös jo tapahtuneissa rikoksissa ja niiden käsittelyssä olisi huomioitava uhrin turvallisuus.
– Tutkinta voi kestää pitkään ja sen seuraukset uhrille voivat olla paljon vakavammat kuin tekijöille.
Tehokkainta olisi ennaltaehkäisy.
Gerbertin mukaan muissa Pohjoismaissa on järjestetty erilaisia kampanjoita, joissa tyttöjä on valistettu oikeuksistaan ja neuvottu esimerkiksi piilottamaan jokin metalliesine vaatteisiinsa. Kun se sitten hälyttää lentokentän turvatarkastuksessa, tytöllä on mahdollisuus kertoa viranomaisille, ettei ole lähdössä maasta vapaaehtoisesti.
Parempi tietysti olisi, jos tähän tilanteeseen asti ei koskaan päädyttäisi.
– Avainasemassa tässä on koulu. Olisi tärkeää, että koulussa olisi joku turvallinen aikuinen, jolle voisi kertoa huolestaan.
Tehokkainta olisi ennaltaehkäisy.
– Pitää tehdä pitkäjänteisesti sellaista työtä, ettei vanhemmille tule mieleenkään lähettää lastaan näille niin sanotuille kasvatusmatkoille tai pakkoavioliittoon.
uutiskirje 
