Palkkakehityksen vauhdittaminen on Suomessa ainoa keino talouden kokonaiskysynnän kasvattamiseksi ja juuri nyt siihen on varaa enemmän kuin ehkä kertaakaan vuoden 1995 jälkeen.
Näin arvioi työmarkkinakeskusjärjestö STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà STTK:n blogissa tänään keskiviikkona. Hän muistuttaa siitä, että Suomen kustannuskilpailukyky vahvistuu tänä vuonna korkeammalle kuin koskaan EU-jäsenyyden aikana.
– Euroopan komission tuoreimman ennusteen mukaan Suomen kustannuskilpailukyky saavuttaa tänä vuonna koko EU-jäsenyysajan huipputason. Se kipuaa jopa Nokian kulta-ajan tasoa korkeammalle, Lainà kirjoittaa.
”Inflaatio söi palkansaajien ostovoimaa pois kahtena edellisenä vuonna.”
– Koronapandemiassa kustannuskilpailukyky rikkoi ennätyksiä, mutta se jäi vuoden mittaiseksi poikkeukseksi. Taustasyynä oli muiden maiden talouksien sukeltaminen pandemiassa Suomen taloutta enemmän.
Kehitys muista jäljessä
Lainà muistuttaa siitä, että Suomessa palkkakehitys on jäänyt jälkeen suhteessa vertailumaihin.
– Inflaatio söi palkansaajien ostovoimaa pois kahtena edellisenä vuonna, eikä palkkakehitys ole pysynyt perässä. Näin ollen merkittäviin palkankorotuksiin on juuri nyt varaa enemmän kuin ehkä kertaakaan EU-jäsenyyden aikana, hän painottaa.
Lainàn mukaan parempaa palkkakehitystä tarvitaan talouskasvun käynnistämiseksi.
– Vaikka korkojen lasku käynnistyi kesäkuussa, on kolmen prosentin korkotaso edelleen talouskasvun kannalta aivan liian korkea varsinkin Suomelle.
Sopeutus huono lääke
Hän arvioi lisäksi, että talouskasvua heikentää myös talouden sopeutus Euroopassa ja varsinkin Suomessa.
– Kun esimerkiksi Yhdysvalloissa tiukkaa rahapolitiikkaa on tasapainottanut kevyt finanssipolitiikka ja aktiivinen teollisuuspolitiikka, Euroopassa samanlaista kokonaiskysynnän tukemista ei olla nähty, hän toteaa ja vertaa Euroopan kehitystä Yhdysvaltoihin ja Kiinaan, joiden julkisen talouden alijäämät ovat OECD:n tuoreimman ennusteen mukaan 7–8 prosenttia BKT:stä. Lisäksi hän mainitsee Ranskassa 5–6 prosentin alijäämän aiheuttaneen pienimuotoisen kriisin.
– Suomessakin EU:n ”tarkkailuluokan” rajana pidettävää 3 prosentin alijäämää BKT:stä pelätään kuin ruttoa. Lisäksi sopeutuksen heikentäviä vaikutuksia Suomen talouteen on mielestäni aliarvioitu valtiovarainministeriön taholta, Lainà kirjoittaa.
Hänestä niin Euroopalla kuin Suomella olisi varaa osallistua teollisuuspoliittiseen kilpailuun.
– Mutta täällä on käytettävä eri keinoja. Kun finanssipolitiikka on institutionaalisista ja poliittista syistä rajoitettua, ja rahapolitiikka on itsenäisten keskuspankkiirien päätettävissä, on palkkakehityksen vauhdittaminen ainoa vaihtoehto lisätä talouden kokonaiskysyntää. Nähtäväksi jää, saadaanko palkkoihin riittävästi vauhtia Suomessa talouskasvun käynnistämiseksi.