Tamperelainen Anna Harju näyttää saaneen lentävän lähdön viikko sitten käynnistyneelle dekkariuralleen. Jäljet-niminen esikoinen on saanut hyvin huomiota ja myönteisen vastaanoton.
Eikä syyttä. Jäljet on yhtä aikaa perinteinen poliisidekkari ja silti siinä on myös uuden tuntua. Perinteistä on, että kerronta keskittyy Sorin poliisilaitoksella vaikuttavan komisarion ympärille. Uutta on tapahtumien käynnistyminen apteekista ja vielä moniulotteisemmat henkilökuvat kuin normaalistikin henkilövetoisissa rikosromaaneissa.
Murhasta se tietysti alkaa. Murhattu on iltatöihin jäänyt Niemenrannan apteekin apteekkari Hannes Hammar, joka löytyy aamulla työpaikaltaan kuolleena housut kintuissa ja kokaiinia naamallaan. Epäilykset kohdistuvat farmaseutti Joanna Vihervuoreen. Hänen piti illalla lukita ovi lähtiessään työpaikaltaan, mutta se unohtui. Valvontakameran kuvista näkyy, että joku Joannaa muistuttava asteli apteekkiin pian sen jälkeen. Vastuu tutkinnasta lankeaa rikoskomisario Taro Auramolle, joka on Harjun nyt alkavan sarjan päähenkilö.
Tampereelle sijoittuvaa dekkaria lukee väkisinkin Koskinen-silmälasien läpi, onhan Seppo Jokisen sarjan parissa viihdytty jo kolmisenkymmentä vuotta. Jos Jokinen siirtää Koskisen eläkkeelle tänä keväänä, on Taro Auramolla hyvät mahdollisuudet täyttää syntyvä aukko. Huumori Anna Harjulta puuttuu, mutta muuten taidot ovat hyvällä tasolla heti ensimmäisessä teoksessa. Jäljet tuntuu yhtä valmiilta tapaukselta kuin Koskinen ja siimamies vuonna 1996.
Jälkien liikkeelle lähtö varmasti jakaa dekkariharrastajien mielipiteitä. Se on hidas. Murhasta kertovan prologin jälkeen siirrytään kaksi päivää ajassa taaksepäin kuvaamaan perusteellisesti työtä apteekissa ja henkilöitä. Etualalla on Joanna Vihervuori ja hänen perhe-elämänsä. Perheeseen kuuluvat aviomies Petteri ja melkein täysi-ikäinen, mutta vielä teinimäisen kypsymätön poika Nataniel. Perheen miesväen välillä leimuaa niin, että Joannan haave mukavasta koti-illasta on romuna.
Hitauden sijasta alkua voi luonnehtia myös henkilöhahmojen perusteelliseksi pohjustukseksi. Taro Auramo paljastuu noin kolmikymppiseksi komisarioksi, jolla ei juuri ole kokemusta murhajutuista ja jonka kykyjä osa alaisista epäilee. Taro huhkii hulluna salilla, pystyy omaksi pettymyksekseen naisten kanssa vain irtosuhteisiin ja ajaa BMW:n urheiluautolla. Tylyn ulkokuoren takaa alkaa löytyä kuitenkin empatiaa.
Juuri kun itsestäkin alkaa tuntua, että pohjustukset riittäisivät jo, Anna Harju siirtää kerronnan Fehmarnin saarelle Saksaan. Siellä rouva Frickin ravintolan kesätyöläiset Maria, Basia ja Christian kokevat nuorten ihmisten elämään kuuluvat romanssit ja kolmiodraaman.
Hieman tasapaksuna alkanut Jäljet herää Saksassa eloon ja pysyy siinä vankasti Kuusamossa huipentuvaan loppuun asti. Kaikista henkilöistä, kuolleista ja elävistä, paljastuu peiteltyjä asioita, ja jännitystäkin on riittämiin. Anna Harju osoittautuu erinomaiseksi juonenpunojaksi ja niin taitavaksi kirjoittajaksi, että tarina imee suvantokohdissakin. Syyllistä ja motiivia en arvannut.
Jäljet luo hyvän pohjan jatko-osille. Sakari Koskista henkilönä paljon särmikkäämpi komisario Taro Auramo on hyvä moniin suuntiin avautuvan jatkokehittelyn kohde. Auramon tiimi jää ensimmäisessä osassa taustalle. Siinä on toinen. Esikoinen todistaa, että Anna Harjulla on kaikki edellytykset molempiin, mutta mikä tärkeintä, yllätyksellisten, psykologisesti tarkkanäköisten ja jännittävien rikostarinoiden kirjoittamiseen. Tämä voi olla pitkän ja kauniin ystävyyden alku.
Anna Harju: Jäljet. 382 sivua, Tammi 2025.
uutiskirje 