Tammikuussa 1938 Djupselessä Ruotsin Västerbottenissa Siv on 17-vuotias aloittaessaan uuden työn metsäkämpän kokkina. Suomessa puhuttaisiin kämppäemännästä. Siv on jo kauan sitten joutunut hylkäämään haaveensa opiskella kansakoulunopettajaksi. Pakkaspäivänä hän saapuu pelosta vapisten laittamaan ruokaa kymmenelle metsurille ja asumaan heidän kanssaan.
Tammikuussa 2022 metsäyhtiön pr-nainen Eva lähetetään Djupseleen selvittämään hakkuiden aiheuttamaa mediakriisiä. Fanny-niminen teini on saanut joukon ikäisiään aktivisteja leiriytymään hakkuualueelle ja kiinnittymään kahleilla kaadettavaksi määrättyihin puihin.
Media seuraa tilannetta varsinkin, koska mukana on nuori aktivistitähti Alicia. Evan tehtävä on siirtää julkisen keskustelun painopiste kyseisestä hakkuusta kestävään kehitykseen ja vihreään siirtymään. Kotoa lähtiessä hänen teini-ikäinen poikansa Vilgot syyttää äitinsä olevan kyyninen.
Siv, Eva, Fanny ja Vilgot ovat henkilöitä Ulrika Lagerlöfin Metsän omat -trilogian ensimmäisessä osassa Lakkasuo. Siv oli Evan isoäiti. Hänen ja isoisänsä Johnin luona Eva vietti lapsena kesiään. Nyt pidemmästä käynnistä Djupseleen on kolmekymmentä vuotta. Matkasta Djupseleen tulee myös matka omille juurille.
Lakkasuossa Lagerlöf tarkastelee eri sukupolvien suhdetta metsätalouteen ja maanomistuskysymyksiin.
Siviä koskevissa luvuissa metsäsaamelaisten ja uudisasuttajien välit ovat kireät, jopa vihamieliset. Poronhoidosta elävät saamelaiset ovat koko ajan ahtaammalla ja käynnissä on jo heidän elämänmuotonsa katoaminen.
Ruotsalaisille metsätalous on luonnollinen osa vuodenkiertoa. Hakkuut aloitetaan joulun jälkeen ja niitä jatketaan pääsiäisen tienoille Sivin aloittaessa uuden työnsä. Alkuvaiheen pelkojen ja epävarmuuden jälkeen hän huomaa viihtyvänsä, kokee vapauden tunnetta verrattuna edelliseen työhönsä kotiapulaisena vaateliaan rouva Anderssonin alaisuudessa.
Evalle hakkuut ovat käytännöllinen asia. Hakkuukypsän metsän voi hakata. Sitten istutetaan uudet taimet ja kaikki alkaa alusta.
Metsän liepeillä kasvanut Fanny taas tuntee melkein fyysistä kipua, kun lapsuudesta asti tuttu ympäristö uhkaa kadota.
Mutta mitä enemmän Eva viettää aikaa Djupselessä, ja varsinkin törmättyään nuoruutensa poikaystävään Mattiakseen, Fannyn isään, sitä enemmän hän alkaa kyseenalaistaa omia arvojaan. Tuntuu, että sitä tekee metsäalalla tiedottajana työskennellyt Lagerlöf itsekin omalta kohdaltaan.
Lakkasuo on myös haikea rakkaustarina. Siv rakastuu hakkuutyömaan lähellä asuvaan poromies Nilaan ja Nila Siviin. Mutta onko heillä mitään mahdollisuuksia noissa 1930-luvun lopun oloissa, joissa vastakkainasettelu eri kansanryhmien välillä oli niin kireää? Nykyajassa taas Eva ja Mattias löytävät uudelleen toisensa vuosikymmenien jälkeen. Mutta erottavatko erilaiset elämäntilanteet ja etäisyys heidät?
Kolmannella tasolla Lakkasuo on naisten historiaa. Miehet kaatavat ja kuljettavat puut vesistöjen varsiin odottamaan uittoa, mutta Siv on se, joka pitää heidät käynnissä alkeellisissa oloissa alussa oppaanaan vain kirjanen Ruoanlaitto-ohjeet vuoden 1938 savottakämpille. Varastossa roikkuu jäätynyt sika ja puolikas härkä, toisessa on silliä, maitoa, voita ja juureksia, joilla Siv ruokkii metsurit aamuin ja illoin.
Varsinkin historiaosuuksissa Ulrika Lagerlöfin kerronta on lumoavaa. Sivin kasvu, luontokuvaus, epätoivoinen rakkaustarina ja mukautuminen tosiasioihin ovat hienoa historiallista lukuromaania.
Lakkasuon nykyajassa Evan kehitys kulkee ennalta arvattavasti, ja luontoaktivistit on kuvattu pelkästään huomiohakuisina Instagramin sisällön tuottajina. Aivan tasapainossa eri osat eivät ole, mutta niin upean lukuelämyksen Ulrika Lagerlöf on kuitenkin luonut, että jatkoa jää odottamaan mielenkiinnolla.
Ulrika Lagerlöf: Lakkasuo (Hjortronmyren). Suomentanut Kristiina Vaara. 400 sivua, Otava 2025.
lehti 