Luonnonperintösäätiön toistaiseksi tuottoisin kampanja on kolmessa vuodessa tuonut komeat 833 500 euroa pohjoisten metsien suojeluun. Keräyksen turvin on rauhoitettu kahdeksan aluetta, joista viisi Enontekiöltä ja kolme Inarista. Suojeltujen alueiden yhteispinta-ala on 690 hehtaaria.
– Olemme saavuttaneet hienoja tavoitteita Ylä-Lapissa. Pohjoisimpia metsiä rauhoitetaan tulevaisuudessakin tämän keräyksen turvin, mutta nyt haluamme kiinnittää huomiota myös muihin Lapin uhattuihin alueisiin, sanoo suojelujohtaja Anneli Jussila, joka vastaa Luonnonperintösäätiön kampanjoista.
– Siksi keräys laajenee koskemaan maantieteellisesti koko Lappia.
”Meille kelpaa myös osittain talousmetsäkäytössä ollut alue, jos siellä on luontoarvoja.”
Luonnonperintösäätiö suojelee ikimetsiä ja muita arvokkaita luonnonalueita pysyvästi lahjoitusten avulla. Se on kalastaja-kirjailija Pentti Linkolan vuonna 1995 perustaman Luonnonsuojelusäätiön jatkaja.
Säätiö on onnistunut hankkimaan omistukseensa 5 752 hehtaaria luonnonalueita suojeluun. Ne muodostavat 227 aluetta.
Tällä hetkellä suojeluun pääsee vain vähän metsää, sillä valtion siihen osoittamat rahat voat vähissä.
– Toivoisinkin, että seuraava hallitus korjaisi tilanteen, Anneli Jussila sanoo.
Vähintään tuplamäärä
Enimmät Suomen ikimetsät sijaitsevat Ylä-Lapissa ja Kainuussa asumattomilla seuduilla. Eteläisessä Suomessa ne ovat yksittäisiä kaistaleita.
– Meille kelpaa myös osittain talousmetsäkäytössä ollut alue, jos siellä on luontoarvoja, säätiön suojelupäällikkö Petri Haapala sanoo.
Kiinnostava hanke onkin 200 hehtaarin metsäalue Kirkkonummella pääkaupunkiseudulla. Helsingin kaupunki on myymässä Luonnonperintösäätiölle Kauhalan aluetta, joka on arvioitu yhdeksi arvokkaimmista suojelemattomista metsäalueista Uudellamaalla ja se yli kolminkertaisti Luonnonperintösäätiön suojelualueiden koon Uudellamaalla.
Kuinka paljon metsää sitten tulisi suojella?
Anneli Jussila toteaa, että se riippuu siitä, keneltä kysyy.
– Mutta metsää koko maassa on suojeltu 6-7 prosenttia metsäpinta-alasta. Etelä-Suomessa luku on noin 3 prosenttia, Jussila sanoo.
– Minusta metsää tulisi hankkia suojeluun niin, että nuo luvut ainakin tuplaantuisivat.
Hän painottaa Haapalan tavoin sitä, että luonnontilaisen metsän lisäksi tulisi ostaa luonnontilaisen kaltaisia metsiä. Ne ovat metsiä, jotka ovat joskus olleet talouskäytössä, mitta pitkälti palautuneet aarniometsän muotoon.
– Olemme ostaneet myös vanhoja talousmetsiä. Ne palautuvat aika nopeasti aarniometsiksi. Esimerkiksi Etelä-Suomessa on satavuotiasta metsää, johon on sitoutunut valtava määrä hiiltä, hän kertoo.
– Eteläisestä Suomesta löytyy jatkuvasti yksityismetsiä, vaikkapa perikuntien vähälle hoidolle jättämiä metsiä, jotka ovat jo palautumassa luonnontilaan. Ylä-Lapissa taas löytyy täysin koskemattomia metsiä.
Esimerkiksi Luontopaneelin mietinnössä vuodelta 2021 lasketaan, että suojelemattomia vanhoja metsiä on Etelä-Suomessa 404 000 hehtaaria ja Pohjois-Suomessa 407 000 hehtaaria.
Useita satoja vuosia vanhoja puita
Tuoreimpana hankintana säätiö osti Enontekiön Muurusjärveltä suojeluun 99,5 hehtaarin suuruisen alueen. Luonnonperintösäätiö hankki vanhaa, osin luonnontilaista ikimetsää Enontekiön kirkonkylältä Hetasta länteen sijaitsevalta metsäalueelta.
Säätiö kertoo, että Muurusjärven lähikankailla vanhimpien puiden ikä on useita satoja vuosia. Etenkin alueen pohjoisosassa metsä on hyvin luonnontilaisen näköistä, siellä on myös komeita pystykeloja ja isoja maapuita.
Alueen pohjoisreunalla virtaa Suonttajoki ja se muodostaa kauniin jokilaakson, jonka yli avautuu näkymä Mukanvaaran ja Näkkälän tunturien suuntaan. Jokilaaksossa olevilla soilla on alueelle tyypillisiä pitkittäisjuonteisia kalliopaljastumia. Metsässä asuu Lapin erämaalinnuista muiden muassa hömö- ja lapintiainen, pohjantikka, metso ja tilhi.
Petri Haapala pitää mahtavana sitä, että ihmiset ovat kiinnostuneet suojelemaan Suomen viimeisiä luonnonmetsiä.
– Pelkästään yhden suomalaisen lahjoittajan turvin on toteutettu Ylä-Lapin kampanjan alueostoistamme kuusi, yksi on saatu lahjoituksena ja tämä viimeinen kauppa toteutettiin kansalaisten keräysvaroilla, hän kertoo.
Hän toteaa, että säätiön hankinnoilla ei kuitenkaan suoranaisesti suojella yksittäisiä lajeja.
– Yksittäiset lajit ovat indikaattoreita vanhasta metsästä, muta emme sinällään suojele niitä, vaan kokonaisuutta. Tärkeää on esimerkiksi lahopuu, jossa elää palhon hajottajia ja kääpiä. Niiden koloja tikat hyödyntävät pesäkoloiksi ja hajotessaan ne tuottavat ravinteita maaperään, Haapala sanoo.
lehti 