Israelilainen Jacob Avitan saapui Israelin asevoimien tukikohtaan Gazan kaistalla 28. tammikuuta. Vartijat luulivat häntä palestiinalaiseksi ja surmasivat hänet. Erehdys johtui siitä, ettei Avitan ollut univormuun käyttänyt sotilas vaan siviilivaatteisiin pukeutunut urakoitsija. Hän työskenteli puskutraktorin kuljettajana yrityksessä, joka tuottaa tukipalveluita Israelin armeijalle Gazassa.
Vaikka Israelin toimet Gazassa syksystä 2023 käydyssä sodassa – siviileille välttämättömän infrastruktuurin tuhoaminen, sairaaloita vastaan hyökkääminen ja ruuan ja terveydenhuollon evääminen kahdelta miljoonalta ihmiseltä – ovatkin herättäneet maailmanlaajuista paheksuntaa, löytyy silti yrityksiä, jotka ovat nähneet Gazan konfliktissa jälleen yhden tilaisuuden tehdä bisnestä.
”Konfliktialueiden Uber”
Radikaaleimman suunnitelman Gazan sodan kaupallistamisesta esitti helmikuussa 2024 israelilais-yhdysvaltalainen liikemies Mordechai Kahana, Global Delivery Company (GDC) yrityksen toimitusjohtaja. Autoalalla rikastunut Kahana on kehunut yritystään ”taistelualueiden Uberiksi”. Yritys on evakuoinut siviileitä esimerkiksi Syyrian ja Afganistanin sisällissotien jaloista.
Kahana pyrki vastaamaan kysyntään, joka syntyi siitä, että Israel on vuosikausia suhtautunut vihamielisesti YK:n palestiinalaisapujärjestö UNRWA:an. Organisaation toimintaa on häiritty ja sen toimittaman humanitaarisen avun pääsyä Gazaan estetty.
Syksyllä 2024 Israelin parlamentti knesset sääti lain, joka kielsi kaiken UNRWA:n toiminnan Israelin alueella. Samaan aikaan Israelilla oli kuitenkin intressi ainakin saada näyttämään siltä, että se huolehtii Gazan väestön perustarpeista.
Miehitystä alettiin ulkoistaa jo vuosikymmeniä sitten.
Valvontaa avun vastineeksi
Kahana markkinoi ratkaisuksi humanitaarisen avun ulkoistamisesta yritykselleen. Hänen kauaskantoinen suunnitelmansa oli luoda Gazaan ”humanitaarisia kuplia” eli vartioituja naapurustoja, joista Hamas olisi ajettu pois. Väestölle jaeltaisiin näissä kuplissa Israelin toimittamaa humanitaarista apua. Alueita vartioisivat yksityiset turvamiehet, jotka toimittaisi GDC:n alihankkijana toimiva länsimaalainen turvallisuuspalveluyritys.
”Nämä eivät olisi gettoja”, Kahana korosti haastatteluissa. Asukkaat saisivat tulla ja mennä ”humanitaarisista kuplista” vapaasti. Kulkua tosin valvottaisiin biometrisellä tunnistautumisella.
Israel on vuosikausia kerännyt äärimmäisen yksityiskohtaista tietokantaa miehitetyillä alueilla asuvien palestiinalaisten biometrisistä tiedoista. Kahanan suunnitelmassa tälle valvonnalle alistuminen olisi ollut gazalaisille pakollista ruoka- ja lääkintäavun saamiseksi.
Israelin valvontateknologian ruokkimisen lisäksi humanitaarisen avun ulkoistaminen olisi luultavasti palvellut myös Israelin pyrkimystä hallita Gazasta ulkomaailmaan virtaavaa tietoa. Humanitaariset järjestöt välittivät puolueetonta tietoa, joka haastoi voimakkaasti Israelin virallisen narratiivin konfliktin luonteesta.
Mikäli järjestöjen pääsy Gazaan estetään ja ne korvataan sodan toisen osapuolen laskuun toimivilla yrityksillä, palestiinalaissiviilien ääni maailman korvissa vaimennetaan.
Korkeaa teknologiaa yrityksiltä
Palestiinan miehitystä alettiin ulkoistaa jo vuosikymmeniä sitten. Israel on 1990-luvulta lähtien ostanut yhä enemmän myös sotilaspalveluita yksityisiltä yrityksiltä.
Länsirannan tiesuluilla sekä palestiinalaisalueita Israelista erottavan muurin tarkastuspisteillä vartijat eivät usein ole sotilaita vaan yritysten työntekijöitä. Erinäiset ampumistapaukset osoittavat, että myös heillä on käytännössä syytesuoja palestiinalaisiin kohdistuneissa rikoksissa.
Ilmaiskut käytännössä tuhosivat Gazan poliisivoimat.
Maailmanlaajuisen trendin mukaisesti myös julkisuudessa näkymätöntä työtä, kuten tiedustelua, on Israelissakin ulkoistettu yrityksille. Sotien välilläkin Israel on vuosi vuodelta kiristänyt otettaan Gazan kaistasta. Tavoitteena on ollut yhä tiukempi eristys ja tarkkailu. Samaan aikaan saarron poliittista ja sotilaallista hintaa on pyritty pienentämään.
Ratkaisu on ollut turvautua korkeaan teknologiaan, kuten droneihin ja tekoälyavusteiseen tiedustelutiedon analyysiin. Yritykset kuten Elbit ja Rafael eivät ainoastaan rakenna näitä järjestelmiä vaan myös operoivat niitä Israelin asevoimien puolesta. Esimerkiksi jatkuvasti Gazan yläpuolella kiertelevien tiedustelulennokkien ohjaaminen vaatii suunnattomasti työvoimaa, joka on taloudellisempaa ostaa yksityiseltä sektorilta.
Humanitaarisen avun turvaaminen
Yksityisillä turvallisuusyrityksillä on ollut Gazassa myös muita asiakkaita kuin Israelin asevoimat. Lukuisat humanitaarista apua toimittaneet järjestöt ovat joutuneet turvautumaan ostettuihin vartijoihin suojellakseen avun toimittamista perille.
Ilmaiskut käytännössä tuhosivat Gazan poliisivoimat. Israelin saarron aiheuttaman nälänhädän yltyessä yleinen järjestys kaistalla heikkeni pahasti. Epätoivoiset siviilit ja aseistautuneet jengit ryhtyivät ryöstämään harvoja alueelle päästettyjä rekkoja.
Turvatakseen avustussaattueiden sekä henkilöstönsä avustusjärjestöt joutuivat turvautumaan paikalta palkattuihin vartijoihin. Välikäsinä näissä järjestelyissä toimivat usein muissa arabimaissa toimineet turvallisuusyritykset, joilla ei useinkaan ollut erityistä osaamista ja tarvittavia yhteyksiä Gazassa toimimiseen.
Huono koordinaatio lisäsi riskejä, vaikka Israelin asevoimat iski myös sellaisiin saattueisiin, joiden reitit ja aikataulut oli sovittu sen kanssa. Esimerkiksi joulukuussa 2024 ilmaisku surmasi 12 paikallista vartijaa, jotka saattoivat jauhoja kuljettaneita rekkoja UNWRA:n varastoon. Israelin asevoimat väitti iskeneensä Hamasin taistelijoita vastaan.
Tilanne yhä katastrofaalisempi
Humanitaarisen avun ulkoistamisen sijaan kaupallinen sotilaspalveluala sai tammikuun 2025 tulitauon alkaessa uuden bisneksen koteihinsa palaavan väestön valvonnasta. Israelin armeija loi taisteluiden aikana Gazan halki kulkevan rakennuksista ja kasvillisuudesta raivatun vyöhykkeen, Nezarimin käytävän.
Kaksi kilometriä leveä vyöhyke oli varustettu vartioasemilla ja rajalta merelle ulottuvalla tiellä. Sen tarkoitus oli estää Hamasin taistelijoita ja pohjois-Gazasta karkotettuja palestiinalaissiviileitä palaamasta pohjoiseen.
Israel on asettanut Gazan humanitaariseen saartoon.
Tulitaukoneuvotteluissa törmättiin umpikujaan. Hamas vaati Israelin armeijan vetäytymistä Gazasta. IDF puolestaan ei halunnut luopua keinosta hallita liikettä Gazan etelä- ja pohjoisosien välillä. Ratkaisuksi löydettiin turvallisuusyritysten yhteenliittymä.
Yhdysvaltain Wyomingissa rekisteröity Safe Reach Solutions (SRS) vastasi Nezarimin käytävään perustettujen tarkastuspisteiden toiminnasta ja Pohjois-Carolinassa päämajaansa pitävä UG Solutions toimitti tammikuun lopulla sata länsimaisten erikoisjoukkojen veteraania miehittämään tarkastuspisteitä. Kahden yhdysvaltalaisyrityksen tukena Gazassa toimi myös egyptiläinen turvallisuusalan yritys.
Israelin rikottua tulitauon maaliskuussa Gazan humanitaarinen tilanne on muuttunut yhä katastrofaalisemmaksi. Israel on kieltänyt UNRWA:n toiminnan hallitsemillaan alueilla ja asettanut Gazan täyteen humanitaariseen saartoon.
Tätä artikkelia laadittaessa Israelin asevoimat on ryhtynyt uudelleen pilkkomaan Gazaa valvomiensa vyöhykkeiden erottamiin osiin. Israelilainen Haaretz-sanomalehti on uutisoinut maan hallituksen tarkastelevan humanitaaristen avustusjärjestöjen korvaamista GDC:n tai SRS:n kaltaisilla yrityksillä.
uutiskirje 