Maamiinat takaisin, itäraja kiinni ja kyllä Suomen perustuslain sekä kansainvälisten sopimusten vastaiselle käännytyslaille. Sosiaalidemokraatit ovat tällä vaalikaudella tukeneet tai ilmoittaneet tukevansa Petteri Orpon oikeistohallitusta useammassa hankkeessa.
Yhteistä hankkeille on se, että ne nakertavat kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää. Yhteistä niille on myös se, että ne myydään ”isänmaan etuna”.
On hyvä huomata, että ei ole mitään yhteistä isänmaan etua, on vain risteäviä näkemyksiä siitä. Tämä olisi kaikkien syytä muistaa.
Kaikkea ei todellakaan voi tehdä reilummin. Ideologian vuoksi pitää joillekin asioille kyetä sanomaan ei. Tästä Britannian hallitus antaa muistutuksen.
Työväenpuolue Labour nousi valtaan konservatiivien pitkän ja katastrofaalisen valtakauden jälkeen. Labourin puheenjohtaja Keir Starmer erotti puolueen vasemman laidan edustajia ja marginalisoi ne, jotka välttyivät puhdistukselta.
Vaalivoitto tuli hyvin pienellä äänimäärällä, mutta kansanedustajien paikkoja tuli paljon vaalijärjestelmän vuoksi. Tämä antoi monille harhaisen kuvan, että jonkinlainen ”tolkun kolmastieläisyys” on jälleen tehnyt paluun.
Ei ole. Starmerin hallitus on jatkanut talouskurilinjaa, suurin muutos on ollut pääministerin kravatin väri. Lopputuloksena Labourin suosio on romahtanut. Pelastus löytyy siitä, että seuraavia vaaleja ei Britanniassa tarvitse järjestää vielä moneen vuoteen.
Vasemmisto ei ole kriisissä, kriisissä tuntuu olevan keskustavasemmisto.
Suomessa Petteri Orpon (kok.) oikeistohallitus on ripustautunut epätoivoisesti leikkauspolitiikkaan. Sen tuhot tulevat koko ajan paremmin esille, mutta luopua ei voi, kun on kerran aloitettu. Muistutuksena: ei leikkauspolitiikkaa voi tehdä reilusti.
Leikkauspolitiikan ongelmat ovat mittavat, mutta yksi suurimmista on se, että leikkaukset itse asiassa todennäköisesti pahentavat julkisen talouden alijäämää. Tästä muistutti huhtikuun puolivälissä Uuden talousajattelun keskus julkaisemassaan selvityksessä.
Leikkauksilla tukahdutetaan muuta taloutta.
Kyse on siitä, että leikkauksilla tukahdutetaan muuta taloutta. Keskellä taantumaa se lisää työttömyyttä, mikä nostaa valtion menoja.
Ei ollutkaan aikaa lopettaa velaksi elämistä – oli aika pahentaa kurimusta entisestään. Isoimman laskun maksavat heikoimmassa asemassa olevat.
Ja sitten ihmetellään, miksi entistä useampi kääntää yhteiskunnalle kokonaan selkänsä. Tilanne ei ainakaan parane sanomalla, että kaiken voi tehdä reilummin. Sattuu se sateenkaarenvärinenkin talouskuriruoska.
Ympäri Eurooppaa käydään tällä hetkellä keskustelua, miten nousevat puolustusmäärärahat rahoitetaan. Britanniassa Starmerin vasemmistohallitus on maalannut itsensä nurkkaan: veroja ei haluta korottaa eikä ottaa velkaa. Jäljelle jää leikata menoja muualta eli ottaa jo valmiiksi vähäosaisilta.
Tämä sama keskustelu on Suomessakin edessä viimeistään seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Toivottavasti siellä ymmärrys on suurempaa kuin Britannian keskustavasemmistolla.
lehti 