Helsingin poliisi julkaisi viime viikolla tiedotteen, joka kuvasi hyvin, kuinka todellisuudesta irrallaan eduskunnassa käytävä huumausainekeskustelu on. Poliisi kertoi viime vuonna takavarikoineensa yhdeltä ryhmältä 220 kiloa amfetamiinia ja 50 kiloa kokaiinia. Kaupan päälle ryhmältä löytyi lähes 400 000 kappaletta huumeiksi luokiteltavia lääkkeitä.
Kuuluisina vanhoina hyvinä aikoina tuollaiset määrät olisivat nousseet lööppeihin ja kaikkien tiedotusvälineiden otsikoihin. Nyt ne kuitattiin jutussa, jonka kärki oli katujengeissä.
Määrät ovat todella isoja, ja ne kertovat paljon huumeiden käytön lisääntymisestä. Siitä on toki kerrottu monta kertaa esimerkiksi jätevesitutkimusten kautta. Viesti on ollut selvä – suomalaiset vetävät koko ajan enemmän huumeita.
Samaan aikaan eduskunnassa keskustelu polkee paikallaan. Hyvä esimerkki saatiin, kun eduskunta kävi keskustelua huumeiden käyttöhuoneista. Käyttöhuoneita vastustavat perustelivat näkemystään muun muassa sillä, että se antaisi huumemyönteisen viestin.
Kärjistetään: poliitikot puhuvat kuin huumetilanteessa elettäisiin 1990-lukua. Todellisuudessa laittomien aineiden käyttö on räjähtänyt käsiin. Syyllisiä ei tarvitse etsiä, mutta todellisuus olisi hyvä ymmärtää.
Alaikäisten tilanne
Jatketaan kärjistämistä. Suomalaista alkoholipolitiikkaa on nuorten kohdalla kiristetty onnistuneesti. Se on johtanut tilanteeseen, jossa alaikäisen on todennäköisesti huomattavasti helpompaa hankkia kovia huumeita kuin keskikaljaa. Puhelimen sovelluksen avulla huumepaketin saa nopeasti.
Ja ainevalikoima on valtava. Suo siellä, vetelä täällä.
On helppo sanoa, että suomalainen huumepolitiikka on epäonnistunut monin tavoin. Kovia aineita käyttäviä ihmisiä on todella paljon, mutta huomion kerää pieni vähemmistö. He ovat kaikkein huonoimmassa asemassa olevat päihdesairaat. Heidän kuviaan näemme tiedotusvälineissä, koske he erottuvat katukuvassa.
Alfa-pvp:tä polttava ihminen ja kokaiinia nuuskaava bisnesmies ovat yhdellä tapaa samassa veneessä: heidän rahansa menevät kansainväliselle huumerikollisuudelle. Molemmat ovat myös kovien huumeiden käyttäjiä.
Viranomaiset ovat huumetulvan edessä mahdottoman edessä. Se ei tee heidän työstään turhaa, mutta varmasti monella tapaa turhauttavaa. Alussa mainittu takavarikko tuskin kovin kauan huumekauppaa hidasti.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Päihdesairaan paraneminen alkaa usein sillä, että ihminen ymmärtää oman tilanteensa. Ehkä eduskunnassa monille kansanedustajille tekisi hyvää aloittaa huumetilanteen ymmärtämisellä. Sen jälkeen on helpompi ottaa seuraava askel päätöksenteossa.
lehti 