Vasemmistoliiton kansanedustaja Pia Lohikoski vaatii turvaamaan uskonnottomien oikeudet, jos suomalaisissa kouluissa siirrytään kaikille yhteisen katsomusaineen opettamiseen eri uskontojen tuntien sijaan.
Lohikoski jätti hallitukselle kirjallisen kysymyksen katsomusaineiden kehittämisestä. Opetusministeri Anders Adlercreutz (r.) kertoi ennen joulua aloittavansa selvitystyön kaikille yhteiseen katsomusaineeseen siirtymisestä.
– Olen samaa mieltä siitä, että siirtyminen kaikille yhteiseen katsomusaineeseen olisi saatava maaliin mahdollisimman pian. Dialogi ja ymmärrys erilaisten katsomusten välillä on keskeinen osa yleissivistystä, Lohikoski sanoo tiedotteessaan tiistaiaamuna.
"Koulujen arkea helpotettaisiin kertaheitolla, jos lainsäädäntö päivitetään vastaamaan tämän päivän todellisuutta."
– Juuri koulussahan eri taustoista tulevat lapset kohtaavat. Ihmettelen kuitenkin, miksi opetusministeri ajattelee, että uusi oppiaine rakennetaan evankelis-luterilaisen uskonnonopetuksen pohjalle. Miten tällaisessa mallissa huomioidaan uskonnottomien katsomukset?
Opetuksessa ongelmia
Lohikoski muistuttaa siitä, että katsomusaineiden monimuotoisuudessa on Suomessa suuria alueellisia eroja, eivätkä niiden opetukseen liittyvät ongelmat ole näin samanlaisia joka paikassa. Esimerkiksi elämänkatsomustiedon opiskelijoiden osuus vaihtelee suuresti paikkakuntien välillä.
– Esimerkiksi meillä Uudellamaalla evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien osuus on laskenut jo alle puoleen. Oppilaista yhä useampi opiskelee elämänkatsomustietoa tai islamia, hän kuvailee.
– Koulujen arkea helpotettaisiin kertaheitolla, jos lainsäädäntö päivitetään vastaamaan tämän päivän todellisuutta.
Mitä halutaan?
Lohikosken mukaan nyt on tärkeä käydä keskustelua myös siitä, mitä katsomusaineiden opettamisella halutaan saavuttaa. Kaikille yhteistä katsomusainetta on perusteltu esimerkiksi yhteisellä yleissivistyksellä, kriittiseen ajatteluun kasvattamisella, yhteiskunnallisella koheesiolla ja yhteisen kulttuuriperinnön tuntemisella ja ymmärtämisellä.
– On selvää, että uuden, yhteisen katsomusaineen tavoitteista ja sisällöistä tulee muodostaa laajasti jaettu ja hyväksytty käsitys, vaikkakin pedagogiset ratkaisut sekä uuden oppiaineen tarkemmat tavoitteet ja sisällöt kuuluvatkin kasvatuksen ja koulutuksen asiantuntijoiden työpöydälle, ei meille poliitikoille.






