KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Laskutus
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Näkökulma

Muistissa: Biafra

Kansan Uutiset
20.5.2009 14.00
Fediverse-instanssi:
ILMOITUS
ILMOITUS

Tuula-Liina Varis

Jos Vietnamin sota oli suomalaisille ensimmäinen ”televisiosota”, joka suuresti vaikutti oman sukupolveni sodanvastaisuuteen, Biafran nälkäkriisi oli ensimmäinen ”televisionälänhätämme”.

Meitä sokeerasivat uutislähetyksissä illasta toiseen pallovatsaiset lapset, joiden silmissä ja suupielissä kärpäset ryömivät, luurangonlaihat äidit pitelemässä kuihtuneilla rinnoillaan yhtä luurangonlaihoja vauvoja, jotka olivat liian nääntyneitä edes itkemään. Biafra-kuvia oli myös lehdissä, ja Biafrasta puhuttiin paljon. Pienet lapsetkin tiesivät, mistä silloin puhuttiin: puhuttiin nälästä, nälkää näkevistä lapsista. Perheiden ruokapöydissä opittiin moraalia: piti syödä lautanen tyhjäksi, koska Biafrassa lapset kuolivat nälkään. Monille perustelun logiikka ei valjennut koskaan, mutta joillekin se valkeni.

60-luvun lopun ilmapiirissä kaikki suomalainenkin pröystäily ja omanvoitonpyynti kääntyi vääryydeksi biafralaisia kohtaan. Temppeliaukion kalliin uuden kirkon seinään maalattiin suurin kirjaimin: BIAFRA. Siitä nousi meteli, mutta teksti sai olla paikallaan kauan.

Kvasiorkor. Se on sen kuolemaan johtavan nälkätaudin nimi. Sillä on muitakin oireita kuin palloksi pullistunut vatsa. Mustan lapsen ihon se kalventaa kellertävän harmaaksi ja ohentaa kähärän tukan punertaviksi, irtoileviksi haituviksi. Nälänhädän aikana biafralaiset kutsuivat kvasiorkoria Englannin pääministerin mukaan Harold Wilsonin taudiksi. Britannia oli heidän vihollisensa puolella.

Biafran kuvat pysyvät muistissa, mutta mistä Biafran tragedia alkoi? Ehkä jo Iso-Britannian vuonna 1884 alkaneesta siirtomaavallasta, joka päättyi vuonna 1960 ja jätti jälkeensä satojen etnisten ryhmien kansoittaman hajanaisen Nigerian. Niger-joen pohjoisen puolella asuivat hausanit ja fulanit, jotka olivat muslimeja. Eteläpuolella eli monenkirjavia heimoja, eniten joruboja ja igboja, joille lähetyssaarnaajat isäntämaan luvalla levittivät kristinuskoa.

Laajamittainen sota syttyi igbojen jouduttua pohjoisten muslimiheimojen joukkomurhien kohteeksi 60-luvun loppupuolella. Biafra irrottautui Nigeriasta ja julistautui itsenäiseksi tasavallaksi vuonna 1967. Nigeria aloitti kauppasaarron ja sotatoimet, jotka tuhosivat Biafran täydellisesti. Biafran tasavalta lakkasi olemasta vuonna 1970.

Vaikka Biafran tragedialla on muistissani kasvot, näitä historian faktoja en muistaisi. Luin ne Chimamanda Ngozi Adichien romaanista Puolikas keltaista aurinkoa (Otava 2009). Adichie on igbo, kotoisin Biafran alueelta, Nsukkasta, joka on myös romaanissa keskeinen kaupunki. Adichie on vasta 31-vuotias, syntynyt seitsemän vuotta sodan jälkeen. Hänelle on sanottu, että hän on liian nuori kirjoittamaan Biafrasta. Onneksi hän on silti kirjoittanut. Puolikas keltaista aurinkoa on vaikuttava romaani, kuvittelisin, että erityisen koskettava omalle sukupolvelleni, jonka ajatteluun Biafra aikoinaan vaikutti voimakkaasti.

Puolikas keltaista aurinkoa ei ole sotaromaani, se on romaani ihmisistä, heidän arjestaan rauhan aikana ja heidän selviytymistaistelustaan sodan ja nälänhädän kurimuksessa. Rintamatapahtumat voittoineen ja tappioineen tulevat heidän tietoonsa uutisina, huhuina tai propagandaviesteinä, sota on heille ilmapommituksia, aseellisten joukkojen raakuutta, pakoa asuinpaikasta toiseen etenevien vihollisjoukkojen edellä.

Romaanin keskeiset henkilöt, kaksossisaret Olanna ja Kainene ja heidän miehensä Odenigbo ja valkoinen britti Richard ovat koulutettuja ja menestyneitä ihmisiä, Ogwu, Odennigbon palveluspoika edustaa kansaa. Romaanin alkupuolen bestsellermäisyys rakkauselämän koukeroineen – Adichie ei turhaan ole opiskellut luovaa kirjoittamista Yhdysvalloissa – tuntuu kiusalliselta, mutta kun rauhantila loppuu ja elämä kriisiytyy, kliseemäisyys karisee henkilöistä ja viihderomaanin kieli ja konventiot Adichien kerronnasta.

Biafralaisia elähdyttää sitkeä usko voittoon ja ”hänen ylhäisyytensä” eli igbo-kansan johtajan Ojukwun jalouteen. Mutta voittoa ei tule, ja Ojukwukin pakenee sen sijaan, että kävisi kunniallisiin rauhanneuvotteluihin, kun tappio on selvä. Biafralaiset kutsuvat nigerialaisia raakalaisiksi, mutta raakoja ovat omatkin. Nuoria poikia – myös Ogwu – pakko-otetaan väkivaltaisesti armeijaan, omatkin sotilaat ryöstävät, hakkaavat ja raiskaavat, katolinen pappi käyttää seksuaalisesti hyväkseen pakolaisleirin nälkiintyneitä ja avuttomia tyttöjä. Sota lannistaa jopa älykkään ja vahvan Odenigbon kotipolttoista giniä kai-kaita latkivaksi juopoksi.

Biafran jälkeen olemme televisiossa joutuneet jatkuvasti silmäkkäin väkivallan, hädän ja nälänhädän kanssa, turtuneet kuviin nälkiintyneistä lapsista ja nääntyneistä äideistä, pakolaislaumoista. Adichien romaani ravistelee tästä turtumuksesta, herättää omantunnon: Biafra tunkeutui uniisikin, miksi nyt seuraat paljon laimeammin tuntein, mitä tapahtuu Afganistanissa, Sudanissa, Zimbabwessa, kaikkialla missä ihmisen vallanhimo, tyhmyys ja julmuus ovat paholaisen pitonsa pystyyn panneet?

Adichie kuvaa naturalistisesti lialle, mädälle ja kuolemalle löyhkääviä pakolaisleirejä, joilla pikkulapset metsästävät rottia ja liskoja syödäkseen ja nääntyneet vauvat makaavat takertuneina kuolleisiin äiteihinsä. Ilkein olo tuli kuitenkin kahdesta amerikkalaisesta lehtimiehestä, joiden oppaaksi ja tulkiksi igbojen parissa elävä ja heidän kulttuuriaan rakastava Richard on joutunut.

Toinen toimittaja tulee Keski-Lännestä toinen New Yorkista, toinen on pullukka, toinen punapää, molempien nimi on Charles ja molemmat ovat täydellisen tietämättömiä sekä maasta, tilanteesta että ihmisistä ja moukkamaisen ylimielisiä paikallisia asukkaita kohtaan. ”Mutta eivätkö täkäläiset tytöt kannakin jotain sukupuolitautia – jotain ihmeen hyppykuppaa? Täällä pitää olla varovainen ettei vie tuliaisia kotiin”, sanoo Pullukka. ”Neekerit eivät ole koskaan turhan nirsoja”, sanoo Punapää, kun näkee pakolaisleirillä lapsia nuotiolla paistamassa kahta rottaa. Nälkiintyneiden lasten keskellä Pullukka ottaa repustaan suklaapatukan haukkailtavakseen.

Tuntuu tutulta. Jotenkin suomalaiselta. Tällaisia Pullukoita ja Punapäitä meilläkin riittää, pahempiakin, pikkutyttöjen tönijöitä, maahanmuuttajien halveksijoita ja kiusaajia, joille oma tietämättömyys antaa voimaa vihata sitä, mistä eivät mitään ymmärrä. Viime aikoina on vahvistunut tunne siitä, että he saavat henkistä tukea sangen korkealta poliittiselta taholta. Tuntuu olevan poliittisesti tarkoituksenmukaista, suorastaan trendikästä olla ”maahanmuuttajakriittinen”, kuten eufemismi kuuluu, toki korostaen sitä, ettei maahanmuuttajakriittisyydellä ole mitään tekemistä rasismin tai muukalaisvihamielisyyden kanssa.

Vaikea on nähdä, minkä muun kanssa sillä sitten on tekemistä.

Fediverse-instanssi:
ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Noora Kotilainen on sotaa, militarismia, kriisejä ja kärsimystä työssään käsittelevä valtiotieteilijä ja historian tutkija, joka käsittelee kolumneissaan aikaamme leimaavia synkkiä ja väkivaltaisia ilmiöitä.

Ajan kulku tuntuu kiihtyneen – ruumis ja luonto muistuttavat, ettei niin voi jatkua loputtomiin

Kauhu periferian katoamisesta – kun metsän mukana menee koti ja kieli

Noora Kotilainen on sotaa, militarismia, kriisejä ja kärsimystä työssään käsittelevä valtiotieteilijä ja historian tutkija, joka käsittelee kolumneissaan aikaamme leimaavia synkkiä ja väkivaltaisia ilmiöitä.

Iirikset kukkivat yhä

Luddiitit olivat kapinaliike teollistumisen alkuaikoina 1800-luvun alun Englannissa.

Kone, valta ja vastarinta – Mitä voisi olla 2020-luvun ludditismi?

Uusimmat

SDP on valmistellut yli miljardin sote-säästöjä kansanedustaja Aki Lindénin johdolla.

”Irvokasta demarit” – SDP:ltä yllättäen yli miljardin säästöidea sotesta, kertoo HS

Kokoomuksen eläkekantaan ei saatu selvyyttä SAK:n vaalipaneelissa perjantaina.

Bluffia, sanoo Koskela – Kokoomus täyssolmussa eläkekantansa kanssa

Pia Lohikoski.

Pia Lohikoski: Hallituksen opintotukiuudistus ei korjaa opiskelijoiden toimeentulo-ongelmia

SAK:n vaalitentti järjestettiin perjantaina järjestön edustajiston kokouksen yhteydessä.

Työntekijöiden järjestäytymisasteen nostaminen hallitusohjelmaan, Minja Koskela esitti SAK:n vaalitentissä

ILMOITUS
ILMOITUS

varaa joulutervehdys

tilaa lehti

Viikon luetuimmat

01

Valta turmelee vaikka sitä ei olisikaan, ja nyt sen todistaa SDP

 
02

”Mitä hyötyä Suomelle syntyy toimimisesta datavarastona” – Stubbin hehkutus datakeskuksista kerää kritiikkiä

 
03

Totaalisen vierasta demokratialle, vasemmistoliiton Koskela sanoo Häkkäsen esityksestä, että puolustusrahoista ei puhuttaisi vaaleissa

 
04

Vasemmistoliitolle mittaushistorian paras tulos HS-gallupissa, kokoomukselle huonoin

 
05

Pekonen: Sote-miljonäärit rikastuvat suomalaisten sairaiden kustannuksella

 

tilaa uutiskirje

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Suomessa ei ole vain EU:n korkein työttömyys, vaan myös OECD-maiden korkein nuorisotyöttömyys

20.11.2026

Tuorein rasismikohu asettaa toimittajien ihmettelyn hassuun valoon – Pitääkö vieläkin ihmetellä, miksi vasemmisto sanoo perussuomalaisille ei

19.11.2026

Orpon hallitus yrittää vesittää alustatyöntekijöiden aseman parantamisen, sanoo vasemmistoliiton Koskela

19.11.2026

Razmyarin maalitus todistaa, että perussuomalaiset edustaa parlamentaarista äärioikeistoa, sanoo Honkasalo

19.11.2026

SAK:n Katja Syvärinen: Nuoret tarvitsevat konkreettisen vision paremmasta työelämästä

19.11.2026

SAK:n tavoite on, että valta vaihtuu seuraavissa vaaleissa

19.11.2026

”Mitä hyötyä Suomelle syntyy toimimisesta datavarastona” – Stubbin hehkutus datakeskuksista kerää kritiikkiä

19.11.2026

”Huonoa johtamista” – Demarit äänestivät käännytyslain puolesta, mutta asia repii edelleen eduskuntaryhmää

18.11.2026

Vasemmistonaiset: Gynekologin palveluiden tulee kuulua julkiseen terveydenhuoltoon

18.11.2026

Mai Kivelä: Hallitus on valmis heikentämään päästövähennysten kaikista keskeisintä työkalua

18.11.2026

Hämeen vasemmistoliiton täysi ehdokaslista valmis, tavoitteena kaksi paikkaa

18.11.2026

Pekonen: Sote-miljonäärit rikastuvat suomalaisten sairaiden kustannuksella

18.11.2026

Vasemmistoliiton Lapin piirin ehdokaslista eduskuntavaaleihin valmistui

18.11.2026

Sosiaaliturvaan ja -palveluihin kohdistuu ensi kaudella valtava paine jo tehtyjen leikkausten lisäksi, kertoo STM virkapuheenvuorossaan

18.11.2026
ILMOITUS
ILMOITUS
KU logo


  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset
Tilausehdot

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset