Reilu kuukausi sitten paljastettiin, miltä ensi kesän jalkapallon MM-kisojen keskipiste näyttää. Brazucaksi (tarkoittaa brasilialaista elämäntyyliä) nimetty peliväline lanseerattiin näyttävän 3D-shown avulla Rio de Janeirossa. Monivärisen pallon on valmistanut urheiluvälinejätti Adidas, ja sitä ovat testanneet kahden ja puolen vuoden ajan sadat huippupelaajat. Mukana kehitystyössä ovat olleet sellaisetkin nimet kuin Lionel Messi, Iker Casillas ja Bastian Schweinsteiger.
Adidas väittää tiedotteessaan Brazucan ”täyttävän kaikki FIFAn kriteerit viralliselle pelipallolle ja toimivan hyvin kaikissa olosuhteissa”. Toistaiseksi tihkuneet käyttäjäkokemukset ovatkin olleet kiittäviä, ja eteenpäin on selvästi menty edellisten kisojen Jabulani-pallosta. Kaiken pitäisi siis olla kunnossa kesän koitoksia varten.
Brazuca-pallolla on jopa oma Twitter-tili.
Valitettavasti FIFAn kriteerit eivät ohjaile juurikaan pallojen tuotantoketjua. Outi Moilala väittää kirjassaan Tappajafarkut (Into Kustannus 2013) jalkapalloja kaikkein epäeettisimmiksi urheilutuotteiksi. Väite on kova mutta perusteltu: yhä edelleen suurin osa maailman jalkapalloista tehdään tavalla, joka ei kestä päivänvaloa.
Pienet kädet ovat tarkkuutta vaativassa ompelutyössä verrattoman kätevät, ja lapsityövoiman käyttö on erityinen ongelma Pakistanin Sialkotissa, missä iso osa maailman futiksista tehdään. Myös Adidas teettää pallojaan Pakistanissa: esimerkiksi Mestareiden liigassa pitkään käytössä ollut Finale-pallo tulee sieltä.
Onneksi etenkin isot urheiluvälinevalmistajat ovat viime vuosina kiinnittäneet huomiota myös tuotteidensa eettisyyteen, ja yhä suurempi osa jalkapalloistakin tehdään koneellisesti esimerkiksi Kiinassa, missä myös Brazucat syntyvät. Tehtaiden työolot eivät kuitenkaan usein ole hääppöiset, huomauttaa Moilala kirjassaan. Maailman suosituin urheilulaji vaatii pyöriäkseen valtavan määrän pelivälineitä, ja kiusaus väärinkäytöksille on suuri.
Vaikka suurimmat valmistajat ovatkin sitoutuneet vastustamaan lapsityövoimaa ja kohentamaan alihankkijoidensa työolosuhteita, ovat pallojen tuotantoketjut usein niin monimutkaisia, että valvonta on käytännössä hankalaa. Asiaa ei myöskään auta futismaailman valtaapitävien välinpitämätön suhtautuminen. Saksan MM-kisojen (2006) alla reilun kaupan puolestapuhujat yrittivät saada viralliseksi kisapalloksi reilut normit täyttävän pallon, mutta FIFA torjui tarjouksen sillä verukkeella, ettei Fairtrade-merkki sopisi viralliseen pelivälineeseen…
Brazuca-palloa on markkinoitu näyttävästi ja sillä on jopa oma Twitter-tili. Kuitenkin pallon tuotantoketjusta on hankala löytää tietoa: Adidaksen virallisilla sivuilla ei kerrota edes valmistusmaata.
Pallolle nimen antanut ”brasilialainen elämäntyyli” alkaakin saada ei-toivottuja sivumerkityksiä. Tälläkin palstalla on kerrottu taannoin tuleviin kisoihin liittyvistä epämiellyttävistä totuuksista kuten kymmenien tuhansien slummeissa eli faveloissa asuvien köyhien häätämisestä kodeistaan rakennustöiden tieltä.
Brazuca ei olekaan pelkkää ruusuilla sambaamista, vaan myös köyhyyttä, kurjuutta ja epätasa-arvoa. Palloparka tulee tahtomattaan symboloineeksi kaikkea tätä.
Viikon vakiorivi pallotellaan Englannin kentillä. Viikon varma kotivoitto isketään kakkoskohteeseen, jossa Arsenal kohtaa Emiratesilla Fulhamin. Sarjakärjessä porskuttavan Arsenalin peli ei ole kaikilta osin vakuuttanut, ja etenkin suurseuroja vastaan on ollut vaikeuksia. Taulukon häntäpäähän jumittuneen Fulhamin tilanne on kuitenkin aidosti vaikea: puolustus vuotaa kuin seula eivätkä hyökkääjät saa palloa verkkoon. Mökkiläisten veskari on joutunut antautumaan kuluvalla kaudella jo hurjat 46 kertaa!
Monet muut kohteet tämänkertaisella lapulla ovat huomattavasti kimurantimpia. Esimerkiksi kohteissa 7 (Nottingham–Blackburn) ja 13 (Bournemouth–Watford) ei kannata merkkejä säästellä.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 18.1. kello 16.55. Kansan Uutiset suosittelee 64 merkin järjestelmää: 1, 1, 2(x), 1, 2, 1(x), 1(2), 1(x), 2, 1(2), 1, 1, 2(x).
lehti 