Yksi osoitus siitä, että vuokra-ja omistusasuminen eivät ole Suomessa samalla viivalla, on se, että asumismuodosta riippuen toisia rangaistaan verotuksella enemmän kuin toisia. Epäoikeudenmukaisuutta kokevat vuokralla asuvat.
Toinen esimerkki suomalaisen asuntopolitiikan sairaasta tilasta on kansanedustaja Kari Uotilan (vas.) mielestä se, että vuokra-asumisenkin hinta määräytyy asuntomarkkinoilla tapahtuvan hinnanmuodostuksen kautta – siis irti kaikesta reaalitaloudesta. Kun kysyntä ja tarjonta säätelevät asuntomarkkinoilla vanhojen omistusasuntojen hinnan, ja kun ne pidetään korkeana verovähennysoikeuksienkin kautta, siirtyy sama hintamekanismi myös vuokra-asuntomarkkinoille ja pitää vuokratason korkeana.
Tällainen tilanne saa Kari Uotilan vaatimaan reipasta ravistelua maassa harjoitettavaan asuntopolitiikkaan.
Tässä työssä hän näkee VKL:lla olevan tärkeä rooli.
– VKL:lla tulee käytännön auttamis- ja neuvontatyön ohella olla vahva vuokra-asumisen edunvalvojan rooli ja sen tulee hankkia tähän työhön kumppaneita kaikista tahoista, joiden mielestä suomalaiseen asuntopolitiikkaan tarvitaan vuokra-asumisen uutta renessanssia, sanoo Uotila.
Yhteiskuntapoliittinen välttämättömyys
Vuokra-asumisen renessanssiin hän sisällyttää tämän asumismuodon statuksen ja arvostuksen nostamisen, riittävän vuokra-asuntotuotannon sekä kohtuullisuuden vuokrien hinnoissa.
Vuokra-asuminen tulee Suomessa nostaa samalla tasolle, jolla sen on muualla Euroopassa. Yksi tärkeä askel tämän tavoitteen toteutumiseen on juuri vuokra-asumisen saattaminen verotuksellisesti samalla tasolle omistusasumisen kanssa.
Arvostuksen nostamisen ohella vuokra-asumismahdollisuuksien laajentaminen on myös yhteiskuntapoliittisesti aivan välttämätöntä. Sitä tarvitsevat toimivat työmarkkinat, sitä edellyttää talous- ja työllisyyskehitys.
Myönteistäkin on tapahtunut
Vuokra-asumisen renessanssin tarpeesta puhuessaan Uotila sanoo ajattelevansa myös nuoria. Nuorten itsenäistymisen ja vapauden kannalta olisi paljon parempi, jos heillä olisi nuoruusvuosinaan mahdollisuus liikkua asuntomarkkinoilla joustavasti, asua haluamallaan paikkakunnalla ja haluamallaan asuntotasolla. Nykyjärjestelmässä heidät sidotaan asuntoon, heillä on uhkana joutua pankkien armoille velkavankeuteen vuosikymmeniksi.
Kari Uotila ei tyrmää maassa harjoitettua asuntopolitiikkaa kokonaan.
– Suhdanteet on otettu huomioon ja on ihan hyvä, että asuntomarkkinoille on tullut pientä käynnistysavustusta. On ihan hyvä, kun tilannetta helpottamaan on suhdanneluonteisesti otettu korkotuet ja muut välimallit. Ne toimivat samalla tavalla kuin 90-luvun lamassa.
VKL muuttaa nimeä
Uotilan huolenaihe liittyy siihen mitä tapahtuu, kun meneillään olevasta lamasta on noustu. Hän sanoo kantavansa huolta siitä, pysyykö vuokra-asuntotuotanto ja vuokra-asumisen arvostaminen silloin tasolla, jolle se suhdannesyistä on noussut, vai painuuko vuokra-asuminen taas marginaaliseksi, vain kaikkein heikko-osaisimpien asuntomuodoksi.
VKL:n lauantaina kokoontuvan liittokokouksen asialistalla on sen hallituksen esitys liiton nimen muuttamisesta. Hallitus esittää uudeksi nimeksi Vuokralaiset ry.
Kari Uotila jäi hallituksen käsitellessä nimiasiaa vähemmistöön esityksellään Vuokranmaksajat ry.
Hyväntekijä ja alamainen?
– Näen asian identiteetti- ja itsetuntokysymyksenä. Vuokranmaksajien pitäisi kokea olevansa täysarvoisia kansalaisia omassa asumismuodossaan, eikä mitään alamaisia.
Uotila haluaa kyseenalaistaa vallitsevaa terminologiaa.
– Onko vuokranantaja oikea ja asianmukainen termi? Vuokranottajastahan kysymys on. Käytössä olevilla termeillä luodaan maaperää sille, että vuokranantaja olisi jokin hyväntekijä ja vuokralainen ikään kuin alamainen.
uutiskirje 
