Yhä useammat ammattiliittojen järjestämistä lakoista ovat lyhyitä. Suomalaisia lakkoja ja niiden vaikutuksia selvitellyt ekonomisti Antti Koskela toteaa, että varsinkin ns. vauhditus- tai ketjulakot ovat tehokkaita.
– Kun lakko koskee ensin vain suuria työnantajia, muut työnantajat ehtivät miettiä lakon vaikutuksia omaan toimintaansa ja paine sopimukseen kasvaa. Työnantajapuolelle tulee paine hakea sopimusta ennen kuin tilanne menee pahaksi.
Nopeat pistelakot ovat toinen toimiva työtaistelumuoto, sillä tuolloin työnantajalle ei jää aikaa hankkia lakkorikkureita, toisin sanoen työvoimaa tekemään lakonalaista työtä ja siten vähentämään lakon tehoa eli rikkomaan lakkoa.
– Muutaman tunnin tai yhden päivän kestävään lakkoon on aika vaikea hakea lakossa olevien tilalle korvaavaa, osaavaa työvoimaa. Mitä lyhyempi lakko on, sitä haastavampaa se on, Koskela sanoo.
Postin maanantaina alkavaksi ilmoitettu kahden viikon määrämittainen lakko noudattaa perinteistä kaavaa. Osapuolet hakevat ensin ratkaisua neuvotteluissa, sitten neuvottelujen junnatessa työntekijäpuoli uhkaa lakolla ja lopuksi ryhdytään lakkoon, jolleivät neuvottelut viime hetkellä vauhditu tai asiassa päästä sopuun.
Työnantajalla tehokkain työtaistelukeino
Koskela tähdentää, että tehokkain työtaistelukeino on työnantajan käytössä.
– Ainoa sataprosenttisesti pitävä työtaistelu on työnantajan ilmoittama työsulku. Silloin kaikilta loppuu palkanmaksu saman tien.
Metsäteollisuuden työsulku vuonna 2005 kesti kaikkiaan kuusi viikkoa. Paperiliitto joutui suostumaan osaan työnantajan vaatimuksia.
Myös ammattiliittojen päättämät ylityökiellot ovat tehokkaita työtaistelumuotoja. Teollisuusliitto kielsi ylityöt viime vuonna vastalauseena Juha Sipilän (kesk.) hallituksen valmistelemalle irtisanomislaille. Liiton mukaan ylityökielto vähensi tehtyä työaikaa 6 000 työtunnilla.
Rikkurointi yleistyy?
Teollisuuden lakoissa rikkurointi eli lakonalaisen työn tekeminen on yleensä vähäistä. Esimiehet saattavat tehdä lakonalaisia työtehtäviä, mutta työnantaja ei nykyisin juuri hanki paikalle ulkopuolista työvoimaa tekemään lakonalaista työtä.
Toisin on palvelualoilla ja teollisuuden palveluissa. Työnantaja saattaa hakea ja palkata tilapäisiä työntekijöitä lakon ajaksi lakonalaisiin tehtäviin rikkoakseen lakon.
Joskus työntekijät eivät ymmärrä lakon merkitystä. Vuonna 1984 opettajat lakkoilivat kuukauden, osin samaan aikaan kuin kaupan myyjät, mutta esimerkiksi Helsingissä osa opettajista meni lakon ajaksi töihin erääseen tavarataloon.
Koskelan mukaan rikkuroinnilla ja ammattiliittojen järjestäytymisasteella on suora suhde. Mitä enemmän alan työntekijöistä kuuluu liittoon, sitä vaikeampi lakkoa on rikkoa.
– Usein rikkurit ovat liittoon kuulumattomia. Jos järjestäytymisaste on korkea, lakossa voi olla lakkovahteja ja lakon laajuus saadaan pysymään kattavana, hän sanoo.
– Potentiaalisia rikkureita löytyy sitä helpommin mitä enemmän nuorissa on niitä, jotka eivät koe ammattiliittoa omakseen.
Robotit lakkoon?
Monella työpaikalla robotit tekevät ison osan töistä. Koskelan mukaan tästä huolimatta tulevaisuudessakin on lakkoja.
– Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että ihminen tekee työtä yhä enemmän tekoälyn kanssa sen sijaan, että tekoäly korvaisi työpaikat.
Koskela huomauttaa, että nimestään huolimatta tekoäly ei ole älykäs, vaan toistaa sille annettuja algoritmeja. Hän arvioi, että yksi lakon muoto saattaa tulevaisuudessa olla, että laitetaan tekoäly ”kiinni”.
– Lapissa lakko voi olla jo nyt se, että laitetaan hiihtohissit pois päältä. Tämä on tosi tarina.
Koskelan tietokirjassa
Hanskat tippui – lakkojen historia ja vaikutus yhteiskunnassa (Kalevi Sorsa -säätiö 2019) käydään läpi suomalaisten käyttämiä lakkomuotoja, lakkojen historiaa, niiden vaikutuksia ja kustannuksia.
uutiskirje 
