Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Anna Kontula (vas.) kummastelee naisjärjestöjen ja tasa-arvovaltuutetun kantaa, jonka mukaan prostituutio tulisi ymmärtää naisiin kohdistuvana väkivaltana.
Kontula toivoo, että seksityöstä puhuttaessa luotettaisiin tutkittuun tietoon ja seksityöntekijöiden ihmisoikeudet olisivat keskustelun keskiössä.
Ei vain naisia
Olen tavannut elämäänsä tyytyväisiä seksityöntekijöitä.
Seksikaupan tarkastelu naisiin kohdistuvana väkivaltana on Kontulasta ongelmallista jo yksistään siksi, että merkittävä osa seksityöntekijöistä on miehiä tai transihmisiä, kansainvälisesti tarkastellen valitettavasti myös tyttöjä ja poikia.
– Seksikauppa on ilmiönä sukupuolittunut, mutta ei sillä tavoin kuin tasa-arvovaltuutettu olettaa, Kontula sanoo.
Kontula muistuttaa, että seksikaupassa esiintyvä väkivalta itsessään on aito ja vakava ongelma.
– Seksityöntekijöiden järjestöt ovat toistuvasti tuoneet esiin heihin kohdistuvaa väkivaltaa ja vaatineet viranomaisia ottamaan sen vakavasti, hän korostaa.
– Transihmisten kohdalla sukupuoli itsessään on vahvasti väkivallalle altistava tekijä, mutta muuten väkivallan todennäköisyys ei kuitenkaan riipu ensisijaisesti henkilön sukupuolesta, vaan yleisemmin seksityöhön liitetystä stigmasta ja myyjän yhteiskunnallisesta asemasta.
Kriminalisointi ei auta
Kontula arvioi seksikaupan mieltämisen itsessään väkivaltana ohi seksityöntekijöiden omien näkemysten olevan osa diskurssia, jonka tunnetuin osa on vaatimus seksin oston kriminalisoinnista.
Kuitenkin tutkimukset esimerkiksi Pohjoismaissa, Irlannissa ja Ranskassa osoittavat, että eritoten seksin oston kriminalisoinnit ovat johtaneet poliisin otteiden kovenemiseen, väkivallan lisääntymiseen, elinolosuhteiden heikentymiseen, erityisesti seksiä myyvien siirtolaisten aseman vaikeutumiseen ja turvautumiseen paritukseen.
Seksityötä väitöskirjassaan tutkinut ja seksityöntekijöiden sekä ihmiskaupan uhrien oikeuksia puolustavan Pro-tukipisteen puheenjohtajana toimiva Kontula on haastatellut satoja seksityöntekijöitä neljällä mantereella:
– Olen tavannut vahvoja ja elämäänsä tyytyväisiä seksityöntekijöitä, sekä sellaisia, joille jokainen päivä on kamppailua erilaisissa riisto- ja hyväksikäyttösuhteissa, hän sanoo.
– En silti ole tavannut yhtäkään, joka haluaisi asettua siihen äänettömään uhripositioon, jota seksityön ymmärrys väkivallan muotona olisi tarjoamassa. Kaikilla on mielipide omasta elämästään ja he vaativat myös oikeutta sanoa sen ääneen.
Stigmaa vahvistetaan
Kontula toteaa, että haavoittuvuutta selittävät heikko oikeusturva, kohonnut kynnys palveluihin hakeutumisessa ja moninkertainen stigma. Esimerkiksi päihderiippuvuus ja EU-kansalaisuuden puuttuminen lisäävät merkittävästi väkivallan riskiä.
– Seksityöntekijöihin kohdistuvaa väkivaltaa ei kuitenkaan vähennetä uusintamalla seksityöntekijöihin kohdistuvaa stigmaa ja objektivoimalla heitä, vaan tunnistamalla yhdessä seksityöntekijöiden kanssa riskejä lisääviä rakenteita ja etsimällä niihin ratkaisuja.
Kontula korostaa myös seksikaupan ja sen piirissä esiintyvän väkivallan monimuotoisuutta:
– Suomessa on mahdollista myydä seksiä vuosikausia joutumatta kertaakaan väkivaltariskiin, ja merkittävä osa seksityöntekijöiden kokemasta väkivallasta on jonkun muun kuin parittajan tai asiakkaan aiheuttamaa. Seksityöntekijöitä esineellistävät kannat julkisuudessa uusintavat osaltaan sitä stigmaa, joka seksityöntekijöiden arjessa näkyy syrjintänä ja jopa väkivaltana sivullisten taholta.
uutiskirje 
