Päivä yksi pääministeri Antti Rinteen ja hallituksen eronpyynnön jälkeen. Pääministerin syrjäyttäminen on aina vakava teko. Vakavaa ja alhaista se on, jos hallituskumppani ryhtyy tekoonsa muista kuin asiallisista syistä.
Keskustan virallinen selitys mahtuu kahteen lauseeseen: ”Keskustan eduskuntaryhmä ja keskustan puoluehallitus eivät luota pääministeri Antti Rinteeseen. Syynä on kokonaisarvio hallituksen toimintakyvystä, luottamuksesta ja uskottavuudesta.”
Keskusta ei ole puolella sanallakaan tarkentanut kryptistä viestiään. Mikä vei puolueelta Antti Rinteestä johtuvan luottamuksen hallituksen toimintakykyyn, luottamukseen ja uskottavuuteen? Tämä kiinnostaisi varmasti myös äänestäjiä, ja keskusta on heille selityksen velkaa.
Jos mitään tämän täsmällisempää vastausta ei tule, ei voi päätyä kuin johtopäätökseen, että kyseessä oli kyyninen valtapeli ja keskustan edellisten johtajien kosto liian vasemmistolaiselle ja ay-henkiselle pääministerille.
Tätä tulkintaa tukee Iltalehden myöhään tiistai-iltana julkistama keskustan sisäinen viestittely viime perjantaista alkaen. Aloitteen Rinteen kaatamiseen johtaneisiin tapahtumiin teki entinen pääministeri Juha Sipilä.
”Yrittäjähenkiset ja uskonnollisiin herätysliikkeisiin sidoksissa olevat keskustalaiset miehet näkevät tilaisuutensa koittaneen: heille on avautumassa yllättävä mahdollisuus päästä eroon ay-taustaisesta pääministeristä, joka on edellisellä vaalikaudella kritisoinut heitä oppositiojohtajana sydämensä kyllyydestä”, Iltalehti kuvailee.
Hallituskriisi liian heppoisin perustein
Syytä oli Rinteessä itsessäänkin. Hän antoi keskustalaisille mahdollisuuden toteuttaa operaationsa. Omistajaohjausministeri Sirpa Paateron ero ei riittänyt keskustalaisille, koska pääministerin puheet Posti-gatessa olivat niin ristiriitaisia siihen nähden, mitä tietoa asiasta muuten tuli.
Myös Rinteen johtamistyyli ja impulsiivinen ideointi olivat omiaan murentamaan luottamusta häneen. Olisi kannattanut ottaa todesta kansanedustaja Merja Kyllösen syyskuussa Kansan Uutisissa esiin nostamat asiat:
– Ehkä pääministerillä on sama ongelma kuin minulla. Liika rehellisyys tuo sammakot suusta ennen kuin on miettinyt, mitä sanoo. Kaikkea, mitä ajattelee, ei kannata sanoa ääneen ainakaan, jos on pääministeri.
Seuraavaksi lähtee Kulmuni?
Kiviä kuormaan ehti siis kuuden kuukauden aikana kertyä, mutta olivatko ne riittävän suuria hallituskriisin aiheuttamiseksi? Vastaus on ei, jos keskusta ei pysty kertomaan edes yhtä konkreettista syytä sille, mikä vei luottamuksen. Nyt jäljelle jää vain se, että viime kaudella työmarkkinoita sekoittanut keskustan vanha kaarti ei Sipilän johdolla voinut sietää työväenhenkistä pääministeriä.
Keskustan uuden puheenjohtajan Katri Kulmunin esiintymisestä näki, että hänet oli pantu asialle, joka ei itseä miellyttänyt. Kulmunia on osuvasti verrattu auton valoissa säikähtäneeseen jänikseen.
Voi olla, että keskusta alkaa luottaa hallituksen uuteen johtoon, kunhan se on ehkä ensi viikolla valittu.
Mutta luottavatko muut hallituspuolueet keskustaan ja Kulmuniin, joka ei juuri nyt näytä itsenäiseltä poliitikolta? Vai edellyttääkö täyden luottamuksen palauttaminen sitä, että ensi kesänä keskustan puheenjohtaja vaihtuu? Tässä prosessissa täysin ryvettymätön Annika Saarikko palaa silloin äitiyslomalta.
uutiskirje 
