Luonnonsuojeluliiton mielestä Suomen metsäpolitiikka on arvioitava kokonaan uudelleen.
Viime viikolla Tilastokeskus julkaisi uudet luvut, joiden mukaan Suomen hiilinielut ovat romahtaneet. Maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorin nettonielu oli -9,8 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuonna 2018, eli 43 prosenttia pienempi kuin edeltävänä vuonna. Nettonielun pienenemiseen vaikuttivat etenkin ennätyssuuret hakkuut.
Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Hanna Aho huomauttaa, että suunnan pitäisi olla päinvastainen. Sanna Marinin hallituksen on nyt arvioitava, miten hakkuita rajoitetaan hiilinielujen kasvattamiseksi, jotta saavutamme ilmastoa viilentävän Suomen vuoden 2035 jälkeen.
Hallitukselta tarvitaan nopeasti lisää keinoja hiilinielujen vahvistamiseksi.
– Hiilinielujen kasvattamiseksi Suomen ilmastolaissa on asetettava tavoite hiilinieluille vuodelle 2030. Tarvitsemme Metsähallitukselle nielutavoitteen, avohakkuut on lopetettava valtion mailla ja metsäkatoon on puututtava maataloudessa ja rakentamisessa. Maankäyttösektorin ilmasto-ohjelmassa on linjattava tehokkaat toimet, jotka auttavat myös luonnon monimuotoisuutta ja vesistöjä.
Laskelma ei ilmastopoliittisesti uskottava
Hiilinielut ovat siis jo romahtaneet. Maa- ja metsätalousministeriö on juuri julkaissut lopullisen ehdotuksensa metsien hiilinielujen vertailutasoksi, johon hiilinielujen kehitystä verrataan. Vertailutaso luo tavoitteen nielujen tulevalle kehitykselle.
Suomen ehdotus on ilman puutuotteita vuositasolla -21,16 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuosien 2021–2025 välillä. Aho toteaa, että uusi ehdotus ei vastaa siihen, miksi hakkuut ylipäänsä kasvavat. Tätä ovat kysyneet komissio ja EU:n parhaat hiilinieluasiantuntijat.
– Laskelma ei ole ilmastopoliittisesti uskottava, koska se johtaa hiilinielujen heikkenemiseen. Esitys ei riitä täyttämään hallituksen asettamaa ilmastotavoitetta, Aho sanoo.
Maa- ja metsätalousministeriön mukaan vertailutasolaskelman johdonmukaisuus on parantunut aiemmasta, mutta tausta-aineistoa ei ole julkaistu, jolloin johdonmukaisuutta ei voida arvioida.
Nykyehdotuksellakin maankäyttösektorista uhkaa tulla päästölähde. Tämän vuoksi Suomi on käynyt komission kanssa neuvotteluja metsäkadon päästöjen huomiotta jättämisestä, mikä heikentää nielupolitiikan uskottavuutta entisestään. Sen sijaan, että Suomi neuvottelee itselleen erivapauksia ilmastopolitiikassa, tarvitaan tekoja.
uutiskirje 
