Vasemmistoliiton puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson kirjoittaa jättäneensä ottamatta kovin näkyvästi kantaa al-Holiin, koska ”ihmisoikeuksien noudattamisen pitää olla itsestään selvä lähtökohta kaikelle viranomaistoiminnalle ja kaikelle päätöksenteolle”.
Välikysymyskeskustelun kuluessa hän kuitenkin julkaisi kirjoituksen, jossa selventää laajemmin kantaansa.
Andersson kirjoittaa voivansa seisoa ylpeänä hallituksen asiaa koskevan linjauksen takana.
”Ylpeys on sen sijaan erittäin kaukana siitä, mitä olen tuntenut, kun olen seurannut asiasta käytävää julkista keskustelua. On ollut vastenmielistä seurata, kuinka 30 lapsesta on tehty poliittisia pelinappuloita. Yhtä vastenmielistä on ollut huomata, kuinka niin poliittisesti, oikeudellisesti, kuin inhimillisesti monisyisestä ja vaikeasta kysymyksestä on pyritty tekemään yksinkertainen valintakysymys. Sitä se ei ole”, hän kirjoittaa.
Vielä enemmän Andersson on hätkähtynyt keskustelun epäinhimillistävää luonnetta.
”ISIS on hirveä, raakalaismainen terroristijärjestö, jota vastaan pitää taistella kaikin keinoin, mutta nämä lapset eivät ole syyllisiä omien vanhempiensa virheisiin ja mahdollisiin rikoksiin. Dehumanisaatio on kautta historian ollut kaikkein hirvittävimpien hallitsijoiden keino kohdistaa kansalaisten viha ja väkivalta toisiaan vastaan.”
”Hallitus ei ruodi yksittäisiä henkilöitä”
Pyrkimys saada meidät näkemään kanssaihmisemme jonain muuna kuin kanssaihmisinä on Anderssonin mukaan keino pyrkiä oikeuttamaan muihin ihmisiin ja vähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää, väkivaltaa ja vainoa.
Hallitus lähtee siitä, että leirillä olevat noin 30 lasta pitää kotiuttaa mahdollisimman nopeasti. Mitään velvoitetta avustaa aikuisia ei ole, Andersson kirjoittaa.
”Heidän mahdolliset rikokset täytyy tutkia ja heidät on saatettava teoistaan rikosoikeudelliseen vastuuseen.”
Andersson jatkaa, että yksittäisten päätösten ja henkilöiden osalta toimivaltainen viranomainen tekee tapauskohtaista harkintaa, ja huomioi niin turvallisuuteen liittyvät seikat, kuin lapsen oikeudet ja lapsen edun ensisijaisuuden. Tämä on hänen mielestään ainoa kestävä linjaus.
”Oikeusvaltiossa hallitukselle ei kuulu yksittäisten henkilöiden tietojen ruotiminen ja päätöksenteko yksittäisissä tapauksissa. Tällainen toiminta kuuluu oikeusvaltiossa viranomaisten vastuulle, jotka tekevät työnsä virkavastuulla sekä lainsäädäntöön ja hallituksen poliittiseen linjaukseen nojaten.”
uutiskirje 