Helsingin yhdessä vauraimmassa kaupunginosassa Eirassa asuva Jussi Halla-aho on johtanut perussuomalaisten hajaannuksesta lähtien puolueensa tasaisen tappavaan tahtiin kannatusnousuun.
Itsekin eliittiä edustavan Halla-ahon ”kansasta vieraantuneen eliitin” vastaisen populistipuolueen olemassaolo perustuu maahanmuuttovastaisuuteen ja ilmastonmuutoksen leimaamiseen ilmastohysteriaksi sekä vähemmistöjen oikeuksien kyseenalaistamiseen.
Puolue jäi hiuksenhienosti SDP:n taakse eduskuntavaaleissa. Vaalien jälkeen se on vahvistanut asemaansa mielipidemittausten ykkösenä. Valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo arvioi perussuomalaisten aseman erittäin hyväksi.
Vanhat puolueet eivät ole tarjonneet houkuttelevaa vaihtoehtoa.
– Jos oletamme, että tämä hallituskokoonpano jatkaa ensi vaaleihin, se antaa kyllä tilaa kasvaa loppusyksyn 2019 luvuista.
Oppositiossa perussuomalaiset pystyvät huutamaan kovemmin kuin hallituspuolueet ja toista oppositiopuoluetta – kokoomusta – vahvemmin kansallismielistä agendaansa.
Perussuomalaisista on tullut Paloheimon mukaan aave. Muut puolueet peilaavat omien tekemistensä seurauksia perussuomalaisten kannatukseen sen sijaan, että nostaisivat esiin heidän tekemisiään.
Tarkkarajaisen leirin edunvalvoja
Myös tutkijatohtori Johanna Vuorelma tulkitsee, että oppositioasema nostaa perussuomalaisten kannatusta. Puolue haastaa koko muuta poliittista kenttää. Tätä yksikään muu puolue ei tee.
Kolmas vahva syy kannatuksen nousuun on ideologinen. Vuorelman mukaan puolue on asemoinut onnistuneesti itsensä liberaali-konservatiivi -akselilla kannatuksensa kannalta.
– Sen ei tarvitse neuvotella puolueen sisällä, ollaanko konservatiiveja vai liberaaleja. Ideologinen liima liittyy selkeästi konservatiiviseen ajattelutapaan, kun taas kokoomuksessa on paljon neuvottelua, mihin suuntaan mennään.
Halla-aholaiset perussuomalaiset kieltäytyvät asemoimasta puoluettaan vasemmisto-oikeisto -akselille. Puheenjohtaja Timo Soinin aikaan puolue ilmoitti olevansa työväenpuolue ilman sosialismia.
Vuorelman mukaan arvokonservatiiviset perussuomalaiset ajattelevat edustavansa tiettyä ryhmää suomalaisia, aika tarkkarajaisestikin määriteltyä.
– Puhutaan suomalaisuudesta, etnisyydestä ja luodaan kuvaa, että on tietty intressiryhmä, jota puolue edustaa.
– Jos kysyy vaikka SDP:ltä, että mitä kansalaisten ryhmää te edustatte, tulee erilaisia näkemyksiä. Ajatellaan, että kaikkia pitää puhutella eikä vain tiettyä ryhmää.
Arvokonservatiivisuus kasvaa
Perussuomalaisten arvokonservatiivisuus on osa yleiseurooppalaista ilmiötä. Paloheimon mukaan kannatustaan lisäävien puolueiden tematiikka ei keskeisesti sisälly vasemmisto-oikeisto -asetelmaan Länsi-Euroopassa, Suomi mukaan luettuna.
– Voittajia ovat oikeistopopulistit ja johonkin mittaan vihreät, hän arvioi puoluekentän murrosta.
Sosiaalidemokraateista vasemmalla puolella olevien far-left -puolueiden kannatus vaihtelee maasta toiseen.
– Demareista vasemmalla olevat puolueet ovat hyötyneet vähän 2010-luvun epävakaudesta. Yksi oletus on, että vihreisiin verrattuna näiltä puolueilta puuttuu yhteinen linja kansainvälisissä kysymyksissä.
Vihreiden vahvuus vasemmistopuolueisiin verrattuna onkin melko yhtenäinen näkemys kansainvälisestä yhteistyöstä.
– Globaaliin yhteistyöhön tarvitaan lisää pelisääntöjä. Niitä markkinat kaipaavat, sanoo Paloheimo.
Oikeistokonservatiivit häviävät
Paloheimo kiteyttää 2010-luvun puoluekentän murroksen kahteen sanaan: paluu kansallismielisyyteen.
– Perussuomalaisten nousun taustalla on 2000-luvun kansallisvaltion uusi paluu. Se nostaa kaikkialla Länsi-Euroopassa oikeistopopulistisia puolueita. On liikaa ulkomailta tulevaa epävarmuutta, joka kohdistuu työväestöön, keskiluokkaiseen väestöön, toimihenkilöihin ja yrittäjiin.
Euroopan valtavirtakehityksessä arvokonservatiiviset puolueet ovat muuttuneet talousohjelmiltaan liberaaleiksi.
– Samalla ne ovat jättäneet selustansa auki kansallismieliselle konservatismille, josta voi seurata hyvinkin ikävää jälkeä, sanoo Paloheimo.
Paloheimo huomauttaa, etteivät perinteiset oikeistokonservatiivit eivätkä sosiaalidemokraatit ole kyenneet patoamaan oikeistopopulistien kannatusta 2000-luvulla valtavirtaistamalla näiden teemoja.
Aiemmin valtavirtapuolueet onnistuivat patoamaan pienten puolueiden kannatusta ottamalla omiin ohjelmiinsa näiden teemoja.
Talouskriisistä bensaa liekkeihin
Paloheimo ja Vuorelma nostavat esiin vuoden 2008 globaalin talouskriisin merkityksen puoluekentän murrokselle ja oikeistopopulismin nousulle.
– Talouskriisi on jäänyt liian vähälle huomiolle verrattuna siihen, miten järisyttäviä vaikutuksia sillä on ollut puoluekenttään eri puolilla Eurooppaa. Monissa maissa puoluekenttä näyttää erilaiselta. Sen jälkeen tuli vielä pakolaiskriisi ja näiden yhteisvaikutus politiikan kentän muutokseen, sanoo Vuorelma.
Paloheimon mukaan 2010-luvulla uusliberaalin talousregiimin kritiikki ja pakolaiskysymys ovat antaneet tuulta purjeisiin oikeistopopulisteille.
– Globaali talouskriisi ei hyödyttänyt ainakaan sosiaalidemokraattisia puolueita. Pikemminkin kriisi siivitti oikeistopopulisteja. Rajat halutaan kontrolliin, jotta saadaan vakautta ja järjestystä.
Paloheimon mukaan kaikki valtavirtapuolueet ovat hankalassa tilanteessa. Viime vuosikymmeninä on tehty pakolaisuuteen, vähemmistöjen asemaan ja kansalaisten perusoikeuksiin liittyviä kansainvälisiä sopimuksia, joita oikeistopopulistit hyödyntävät omassa politiikassaan.
– Ihmisoikeudet ovat jakamattomia, muistuttaa Paloheimo.
Asiantuntijat ja kansa vastakkain
Vuorelma näkee, että politiikan kentällä vallitsee vahva jännite teknokraattisen ja populistisen politiikkakäsityksen välillä.
Vastakkain ovat asiantuntijuuteen perustuva politiikka ja toisaalta ajatus, että poliitikkojen pitäisi kuunnella kansaa.
– On vieraantunut poliittinen eliitti, joka päättää eikä mieti kysymyksiä kansalaisten näkökulmasta, vaan on sulkeutunut ja vetoaa asiantuntijuuteen ja kaukana kansasta oleviin auktoriteetteihin.
Vanhat puolueet eivät ole pystyneet tarjoamaan uudenlaista tapaa lähestyä poliittisia kysymyksiä. Vuorelma ottaa esimerkkinä hallituksen keskeisen tavoitteen, työllisyysasteen nostamisen.
– Hallituksen tavoitteena on nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin. Tavoite on tietopohjainen.
Hallitusta vastassa on perussuomalaisten retoriikka: puhe siirretään kulttuuriselle alueelle.
– Silloin puhutaan suomalaisista työntekijöistä vastaan muualta tulleet, samoin kuin tätä käytetään muissakin maissa. Iso-Britanniassa on puhuttu puolalaisista ja muista vierastyövoimasta brexitin yhteydessä.
Vuorelma muistuttaa, että populistit suhtautuvat hallitusyhteistyöhön toisin kuin muut puo-
lueet. Hallitukseen mennään ajamaan vain omille äänestäjille tärkeitä asioita. Muutoin pysytään oppositiossa.
– He eivät halua hallitukseen, jos he eivät pysty tehokkaasti ajamaan omien äänestäjiensä asioita, Johanna Vuorelma sanoo.
uutiskirje 
