Armeija ei lähtökohtaisesti ole turvallinen paikka, varsinkaan silloin, kun varusmiehet joutuvat sotaan. Suomen armeija ei sotia käy, joten vaarat vaanivat muualla.
Vaikka puolustusvoimissa opetetaan käyttämään monenlaisia tappamiseen tarkoitettuja aseita, niin kuitenkin varomääräyksillä ja niiden tarkalla noudattamisella on pystytty varsin hyvin takaamaan kokemattomienkin varusmiesten turvallisuus.
Aina se ei onnistu. Yleensä vahingon sattuessa kyse on inhimillisestä virheestä tai sitten esimiesten tekemistä varomääräysten laiminlyönneistä. Tyypillisimmin varusmies loukkaantuu tai kuolee liikenneonnettomuudessa, johon hän itse ei välttämättä ole edes syyllinen.
Palveluksessakin vahinkoja tai tapaturmia sattuu, vaikka ei saisi.
Suuri osa vakavista tapaturmista tai kuolemista olisi todennäköisesti voitu estää, jos muun muassa ennaltaehkäisyssä olisi tehty kaikki oikein.
Niinisalon varuskunnassa kuoli sunnuntaina varusmies oman käden kautta. Kertaalleen pari vuotta sitten kotiutettu varusmies käytti tykistöprikaatin tiloissa armeijan asetta. Viime viikolla palvelukseen astunut varusmies oli saanut aseen asianmukaisesti samoin kuin muutkin samana päivänä armeijaan tulleet.
Vielä maanantaina eivät armeijan edustajat osanneet sanoa, mistä nuori mies oli saanut käyttämänsä patruunan. Armeijan oman toiminnan kannalta lienee tärkeää selvittää, mistä patruuna oli lähtöisin.
Tähän valitettavaan yksittäistapaukseen ei ole syytä kuitenkaan muuten ottaa kantaa, koska tiedossa eivät ole tapahtumaan liittyvät syyt ja yksityiskohdat. Omaisten tuskaa ei pidä enää tapahtuman spekuloinnilla lisätä.
Entistä suurempi osa varusmiespalveluksen aloittaneista keskeyttää jo muutaman päivän jälkeen. Entistä suurempi osa ikäluokasta ei läpäise kutsuntoja tai itse vapaaehtoisesti hakeutuu siviilipalvelukseen tai jopa kieltäytyy kokonaan palveluksesta.
Yleisellä tasolla olennaista on nyt miettiä ja selvittää se, mikä systeemissä on pielessä, kun ennaltaehkäisy ei toimi.
uutiskirje 
