Irlantilaiset perunasyöppöjä
Eurooppalaisista irlantilaiset ja liettualaiset syövät eniten perunaa, lähes kaksi kertaa niin paljon kuin suomalaiset.
Suomessa perunoita kuluu henkeä kohden 62,5 kiloa ja Ruotsissa 84 kiloa vuodessa.
Peruna kuuluu yhdeksän viljelykasvin joukkoon, joilla tuotetaan 75 prosenttia maailman ravinnosta.
Ainakin reilusti ennen juhannusta saadaan perunaa
Suurimmat perunan tuottajamaat ovat Kiina, Venäjä ja Intia.
Eniten meillä perunaa syödään Pohjanmaalla ja vähiten Etelä- ja Itä-Suomessa.
Perunan nimi tulee ruotsin sanasta päron, päärynä. Ruotsissa perunaa on kutsuttu aikanaan maapäärynäksi, jordpäron.
Suomessa sitä on kutsuttu nimillä perna, pärinä, pääry, pääly, potaatt, pottu, omena, maaomena sekä saksan kielestä johdettuna kartohka.
Koisokasveihin kuuluvan perunan maanpäälliset osat ovat solaniinipitoisuutensa takia myrkylliset.
Suomessa käytetään yli 40:tä perunalajiketta. Niistä suurin osa on peräisin Alankomaista ja Saksasta.
Peruna on peräisin Etelä-Amerikasta Andien vuoristoalueilta. Espanjalaiset valloittajat toivat sen Eurooppaan 1500-luvulla.
Varsinkin kirkolliset piirit Euroopassa vastustivat perunan käyttöä. Perunan voittokulku alkoi vuonna 1763, kun Preussin kuningas Fredrik II Suuri määräsi käskykirjeellään 57 000 talonpoikaa viljelemään perunaa.
Irlannissa peruna muodosti väestön lähes ainoan päivittäisen ravinnon. Perunarutto vuonna 1845 sai aikaan nälänhädän.
Suomessa perunoita on tavattu ainakin 1720-luvulta lähtien, jolloin saksalaiset peltisepät toivat niitä Fagervikin kartanoon Inkooseen.
Perunan viljelyä edisti voimallisesti Asikkalan seurakunnan kappalainen Axel Laurell, joka kehui perunoita jokaisessa saarnassaan.
Perunan viljelyala on huvennut neljänneksen 1980-luvulta lähtien.
– Kun tuolloin perunalla oli 40 000 hehtaaria, nyt on enää 30 000, ehkä jopa alle, kertoo vanhempi tutkija Leo Mustonen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta (MET).
Syynä laskevaan trendiin on Mustosen mukaan ennen kaikkea perunan satotason kohoaminen. Kun 1980-luvulla hehtaarilta nousi 20 000 kiloa hehtaarilta, nyt luku on noussut 25 000:een.
– Viljelyalat viljelijää kohden ovat nousseet kaksin- tai kolminkertaisiksi tällä vuosituhannella.
Monet ovat erikoistuneet viljelemään pelkästään perunaa.
Kasvitalousneuvoja Soile Hänninen neuvontajärjestö ProAgria Farmasta arvioi yhdeksi syyksi nuoren polven haluttomuudelle viljellä perunaa olevan sen, että viljely vaatii paljon työtä.
Hallaa estävien harso- ja muovipeitteiden levittäminen ja kiinnittäminen on työlästä. Hallaa torjutaan myös kastelulla. Perunaan erikoistuneet viljelijät tavallisesti myös pakkaavat sadon pusseihin.
Ehkä jo lakkiaisiksi
Jos säät suosivat, Hänninen arvioi Varsinais-Suomessa nostettavan ensimmäiset uudet perunat jopa lakkiaisiksi 5. kesäkuuta.
– Ainakin reilusti ennen juhannusta saadaan perunaa. Poikkeuksellisesti perunoita on tullut markkinoille jo ennen vappua.
– Kaikki on säistä kiinni. Sade teki hyvää, mutta yöpakkanen veti takaisin, Hänninen kuvaa.
Varsinais-Suomessa viljelijät ovat pyrkineet jouduttamaan satokauden alkamista sannoittamalla ja auraamalla peltojen lumia. Ensimmäisiä perunoita pistettiin maan poveen jo toissa viikolla. Joillakin alueilla istutuksia myöhästyttää pelloille makaamaan jäänyt vesi.
Hänninen on kuitenkin sitä mieltä, että viljelijöiden tulisi malttaa odottaa hallavaaran väistymistä.
Maanviljelijä Matti Nieminen Maskun Livonsaaresta kertoo käyttävänsä peitteitä. Hänellä on kuusi hehtaaria varhaisperunana viljeltävällä Timolla.
– Satokauden alussa tulee 5 000 kiloa hehtaarilta ja loppupäässä 15 000, Nieminen kertoo.
Kulutus puoliintunut
Perunan kulutus henkeä kohden on lähes puoliintunut vuoden 1965 sadasta kilosta 62 kiloon. Syinä ovat kulutustottumuksien muuttuminen ja perunan vähentynyt käyttö eläinrehuna. Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana kulutus on kuitenkin noussut runsaat kolme kiloa.
Vihanneksien kulutus puolestaan nousi noin 40 kilosta 70:ään. Viljojen kulutus on 1980-luvulta lähtien pysynyt samalla noin 70 kilon tasolla asukasta kohden.
Suomalaissuihin uppoaa lähes 700 miljoonaa kiloa perunaa vuodessa.
Suomesta viedään perunaa hieman vähemmän, 16 miljoonaa kiloa, kuin tuodaan, 18 miljoonaa. Merkittävän osan tuonnista muodostaa Etelä-Ruotsin Skånen varhaisperuna.
Irlantilaiset perunasyöppöjä
Eurooppalaisista irlantilaiset ja liettualaiset syövät eniten perunaa, lähes kaksi kertaa niin paljon kuin suomalaiset.
Suomessa perunoita kuluu henkeä kohden 62,5 kiloa ja Ruotsissa 84 kiloa vuodessa.
Peruna kuuluu yhdeksän viljelykasvin joukkoon, joilla tuotetaan 75 prosenttia maailman ravinnosta.
Ainakin reilusti ennen juhannusta saadaan perunaa
Suurimmat perunan tuottajamaat ovat Kiina, Venäjä ja Intia.
Eniten meillä perunaa syödään Pohjanmaalla ja vähiten Etelä- ja Itä-Suomessa.
Perunan nimi tulee ruotsin sanasta päron, päärynä. Ruotsissa perunaa on kutsuttu aikanaan maapäärynäksi, jordpäron.
Suomessa sitä on kutsuttu nimillä perna, pärinä, pääry, pääly, potaatt, pottu, omena, maaomena sekä saksan kielestä johdettuna kartohka.
Koisokasveihin kuuluvan perunan maanpäälliset osat ovat solaniinipitoisuutensa takia myrkylliset.
Suomessa käytetään yli 40:tä perunalajiketta. Niistä suurin osa on peräisin Alankomaista ja Saksasta.
Peruna on peräisin Etelä-Amerikasta Andien vuoristoalueilta. Espanjalaiset valloittajat toivat sen Eurooppaan 1500-luvulla.
Varsinkin kirkolliset piirit Euroopassa vastustivat perunan käyttöä. Perunan voittokulku alkoi vuonna 1763, kun Preussin kuningas Fredrik II Suuri määräsi käskykirjeellään 57 000 talonpoikaa viljelemään perunaa.
Irlannissa peruna muodosti väestön lähes ainoan päivittäisen ravinnon. Perunarutto vuonna 1845 sai aikaan nälänhädän.
Suomessa perunoita on tavattu ainakin 1720-luvulta lähtien, jolloin saksalaiset peltisepät toivat niitä Fagervikin kartanoon Inkooseen.
Perunan viljelyä edisti voimallisesti Asikkalan seurakunnan kappalainen Axel Laurell, joka kehui perunoita jokaisessa saarnassaan.
uutiskirje 
