Hollantilaissyntyisen kuvataiteilija Willem Krijgsmanin sulautuminen suomalaisuuteen on tapahtunut kulta-ajan kuvataiteilijoidemme töitä tutkimalla ja niistä omia versioita ja tulkintoja tekemällä.
– Sitä kautta, sisälle kulttuurin ytimeen menemällä, minulle on auennut suomalainen sielunmaisema, hän sanoo.
Yksi Krijgsmanin tutkimuskohteista on ollut Akseli Gallen-Kallela, jonka töitä hän on tutkinut muun muassa Porissa Jusélius-mausoleumissa.
Porin freskot ovat aikojen saatossa kokeneet kovia. Ensin kosteus vaurioitti freskoja. Lopullisesti ne tuhoutuivat tulipalossa 1930-luvulla. Nykyiset freskot ovat kopioita. Ne maalasi taiteilijan poika Jorma Gallen-Kallela.
– Nyt jos meri nousee ilmastonmuutoksen myötä ja Pori joutuisi veden alle, samalla menisi freskosarja. Samalla menisi meidän kulttuuria veden alle.
Siksi Tampereella viime perjantaina avattu Krijgsmanin näyttely on saanut nimekseen Ilmastonmuutos.
Krijgsman kysyy, onko taide ikuista ja myös, löytyykö tulevista sukupolvista niitä, jotka restauroivat esi-isien taideteokset, jos ne tuhoutuvat.
Turha kiirehtiä
Krijgsman muutti Suomeen jo vuonna 1981. Nyt hän asuu perheensä kanssa Vantaalla.
Kuvasarjaa, jonka innoittajana on ollut kulta-ajan kuvataiteilijamme, hän alkoi tehdä vasta 2000-luvun alussa. Sen taustalla on paljon tutkimustyötä ja museoissa koluamista.
– Kun menin sisälle kuvataiteilijoiden maailmaan, opin samalla, miten Gallen-Kallela tai vaikkapa Helene Schjerfbeck käyttivät taidetta. Sitä kautta pääsin kulttuurin ytimeen, Krijgsman sanoo.
Tämän kaiken jälkeen hän halusi näyttää taiteen keinoin, minkälainen integraatioprosessi tutkimusmatka suomalaistaiteeseen on ollut hänelle itselleen.
Tätä kaikkea ei Krijgsmanin mukaan olisi voinut tehdä heti maahan muutettuaan, jolloin on vielä kiinni vanhassa syntymämaassaan.
– Se vaatii että elää täällä pitkään ja on jo puolittain integroitunut uuteen kotimaahansa. Sitten vasta voi katsoa minkälaiset prosessin läpi on mennyt. Se on siis tutkimus ja retki.
Pärjääminen vaatii työtä
Ajankohtaisesta aiheesta, maahanmuuttajien asemasta, Krijgsmanilla on paljon kokemuksia. Mutta Suomea hän ei silti leimaisi muita maita muukalaisvihamielisemmaksi.
– Tietysti jos haluaa pärjätä, se on vaikeaa. Pitää tehdä paljon työtä, että pääsee sisälle kulttuuriin. Mutta niin on muuallakin, Hollannissa, Saksassa tai Ranskassa.
Rasismi näyttäytyy eri tavalla eri maissa. Hollannissa on Krijgsmanin mukaan paljon piilorasismia. Suomessa rasismi on näkyvämpää.
– Mutta aina alkuperäinen väestö kiinnittää huomionsa muualta tuleviin ja kysyy, kuka tulija on ja miksi hän on tullut. Paljon on kiinni itsestä, mitä silloin tekee.
Keskustelu aiheesta on Krijgsmanin mukaan Suomessa vaikeaa, koska meillä on niin paljon erilaisia ryhmiä. On pakolaisia, emigrantteja, maahanmuuttajia. Kuitenkin keskustelua tarvittaisiin.
Willem Krijgsmanin näkemys ilmastonmuutokseen on esillä Galleria Emilin Studiossa Tampereella 22. heinäkuuta saakka.
Sen jälkeen veistokset ja värikynämaalaukset siirtyvät Poriin. Poriginal galleriassa työt ovat esillä 23. 10. – 0.11.
lehti 