Keskustelu suomalaisesta talouspoliittisesta päätöksenteosta ja taloustutkijoiden hyödyntämisestä siinä käy edelleen vilkkaana. Aalto-yliopiston kansantaloustieteen professori Pertti Haaparanta ja ruotsalaisen Konjukturinstitutet-tutkimuskeskuksen makrotaloustieteellisen yksikön päällikkö Juhana Vartiainen ovat sitä mieltä, että Suomeen tulisi perustaa hallituksesta ja virkamiehistä riippumaton talouspolitiikan tutkijaneuvosto.
Suomalaisesta talouspolitiikasta puuttuu avoimuus ja läpinäkyvyys, Haaparanta kirjoittaa taloustutkijoiden Akateemisessa talousblogissa. Hänen mukaansa niin talouspolitiikan valmistelu, toteuttaminen kuin arviointikin ovat poliittisen perustein valitun virkamiehistön käsissä.
– Ainoat Suomen talouspolitiikkaa arvioivat ulkopuoliset tahot ovat IMF ja OECD, jotka eivät ole virkamiehistöstä riippumattomia elimiä. Ne eivät tyypillisesti ota arviointia tehdessään yhteyttä muihin tahoihin kuin arvioitaviin, joiden antaman informaation varassa ne sitten arviointinsa tekevät.
Riippumaton mielipide talouspolitiikasta
Ruotsissa työskentelevän Vartiaisen mielestä suomalaisen talouspolitiikan arviointi on ”satunnaisella pohjalla”. Hän arvioi että Ruotsin ja Suomen väliset erot talouspolitiikan arvioinnissa ja tutkijoiden hyödyntämisessä ovat selvät.
– Täällä tuntuu, että valtiovarainministeri Anders Borg ja hallitus haluavat oikein masokistisessa hengessä tulla arvioiduiksi. Ja siinä mielessä tällainen finanssipoliittinen raati, joka Ruotsissa on, on tehnyt aika hyvää työtä, Vartiainen arvioi Kansan Uutisille.
Hallituksesta ja virkamiehistä riippumaton talouspoliittinen neuvosto mahdollistaisi Vartiaisen mukaan sen, että kansalaiset ja päättäjät saisivat riippumattoman mielipiteen harjoitetusta politiikasta.
– Second opinionin, hän sanoo.
Se, että Suomessa ei ole Ruotsin Finanspolitiska rådetin kaltaista tutkijaneuvostoa arvioimassa talouspolitiikkaa, juontaa Vartiaisen mukaan suomalaisen päätöksenteon historialliseen konsensushakuisuuteen.
– Tämä on ollut korporatiivinen maa tässä mielessä. Ja tällainen malli, että on erikseen tiukasti rajatut arvioijat, valmistelijat ja päättäjät, on enemmän ruotsalaisen perinteen ajatus, joka on Suomessa jotain aika uutta.
Suomalaisessa mallissa työryhmämietinnöt sävyttyvät helposti vallitsevien poliittisten suhdanteiden mukaan. Se, että tutkijat, virkamiehet, etujärjestöt ja poliittiset päättäjät istuvat samoissa työryhmissä, johtaa Vartiaisen mukaan helposti mietintöihin, joilla on läpimenon mahdollisuuksia.
– Tällaisella ruotsalaisella tavalla, jossa tutkijoiden annetaan ensin tehdä ihan oma juttunsa, saadaan tutkijoista paljon enemmän irti, Vartiainen arvioi.
Hän kuitenkin korostaa, että yksin tutkijoiden ei tule sanella, mitä talouspolitiikassa tulisi tehdä.
– Ruotsalaisella mallilla tutkijoista ja heidän asiantuntemuksestaan saataisiin kuitenkin ”enemmän hauskaa irti”.
Hetemäen ryhmän kokoonpano kummastuttaa
Taloustutkijoita on oudoksuttanut myös niin sanotun Hetemäen työryhmän kokoonpano. Valtiovarainministeriön alivaltiosihteerin Martti Hetemäen johtaman, verouudistusta pohtivan työryhmän jäsenistä yksi on Veronmaksajien Keskusliiton toimitusjohtaja Teemu Lehtinen.
– Veronmaksajien Keskusliiton toimitusjohtajallehan järjestönsä maksaa palkkaa siitä, että hän ajaa verojen alentamista. En minä ole koskaan kuullut, että he puolustaisivat verouudistusta, jossa jotain veroja jouduttaisiin korottamaan. Kysyn, että vähentääkö se tällaisen asiantuntijaryhmän uskottavuutta, että siellä on joku puhtaassa edunvalvontaroolissa, Vartiainen sanoo.
– Minulla ei ole mitään Teemua vastaan, mutta olisiko hänen pitänyt erota toimitusjohtajan tehtävästään, jos hän on mukana tällaisessa työryhmässä?
Vartiainen ihmettelee lisäksi sitä, että Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomala on sivuutettu ryhmästä.
– Hän on akateemisista verotaloustieteilijöistä ylivoimaisesti meritoitunein.