Uusi vaalirahoituslaki vähentää korruptioepäilyjä
Vaalilainsäädännön asiantuntija Lauri Tarasti julkaisi tiistaina rahoitusoppaan ehdokkaille ja puolueille vaaleissa. Hänen mukaansa viime vuosien vaalirahoituskohuun on liittynyt runsaasti tietämättömyydestä johtuvia käsityksiä, joita on jatkossa syytä välttää.
Tarasti on tyytyväinen politiikan rahoituksen lainsäädännön uudistamiseen.
– Rahoituksen avoimuus parantaa luottamusta poliittiseen toimintaan ja sen rahoitukseen, Tarasti totesi.
Nyt äänestäjä näkee rahahanat
Tarastin mukaan yhdistymisvapauteen kuuluu periaatteessa yhdistyksen oikeus toimia viranomaisten siihen puuttumatta.
– Nyt säädetyille uusille tiedonantovelvoitteille rahoituksessa on kuitenkin valtionsäännön kannalta hyväksyttävät perusteet eivätkä ne puutu liikaa puolueiden vapaaseen toimintaan.
Tarasti sanoo, että kun ehdokkaiden ja puolueiden rahoitus on avointa, kansalaisilla on tilaisuus seurata, miten heidän kannattamansa ehdokkaat ja puolueet rahoittavat toimintansa ja vetää siitä omat johtopäätöksensä.
– Se on omiaan estämään korruptioepäilyjä. Avoimuus lisää tietoa ehdokkaiden sidonnaisuuksista. Ne ovat politiikassa normaali ilmiö. Jokaisella niitä on: ehdokkailla puolueeseensa, äänestäjäkuntaansa, tukijoihinsa, taustaryhmiinsä, ammattikuntaansa ja harrastuspiiriinsä.
Media rankaisee aina
Tarastin mukaan lainsäädäntöä politiikan rahoituksesta ei voida kirjoittaa niin yksiselitteisesti, että rankaiseminen ei jäisi tulkintojen varaan.
– Esimerkiksi kysymykset siitä, mitkä ovat vaalikampanjan todelliset kulut ja mikä kampanjaan annettua tukea, on hankala erottaa toisistaan.
Uudistetussa laissa avoimuuden noudattamisen takeena on esimerkiksi uhkasakko.
– Poliittinen vastuu on kuitenkin usein ankarampi kuin rikosoikeudellinen. Poliittisesta vastuusta on saatu runsaasti kokemusta. Median antama tuomio, olipa se oikea tai väärä, on armoton. Siitä seuraava kansalaismielipide on kenties lopullinen. Siihen ei voi hakea muutosta.
Pitkän linjan vaaliasiantuntija
Lauri Tarasti on pohtinut puolueiden rahoitusasioita vuodesta 1966, jolloin hän teki oikeustieteen kandidaatin tutkintoon vaadittavan tutkielma puolueiden oikeudellisesta asemasta Suomessa.
Hän oli mukana myös Kai Korteen johdolla toimineessa vaalilakikomiteassa valmistelemassa säännöksiä puoluetuen järjestämiseksi vuoden 1967 valtion budjetissa.
– Tuosta ajasta alkaen olen osallistunut lähes kaiken puolueita koskevan erillissääntelyn valmisteluun.