Tätä mieltä on elinkeinoasioiden päällikkö Lauri Muranen SAK:sta. Hän avaa energiakriisin syitä ja seurauksia Kansan Uutisille.
Mistä puhutaan kun puhutaan energiakriisistä?
– Kriisi tietysti johtuu Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan. Sodan seurauksena polttoaineiden hinnat ampaisivat nousuun. Tähän on ehkä havahduttu vasta sodan alettua, mutta merkkejä oli näkyvillä jo aiemmin. Sähkö- ja kaasukaupan parissa työskentelevä tuttavani kertoi huomanneensa jo viime syksynä, että venäläisten toimia poikkesi perinteisestä strategiasta. Se näkyi muun muassa siinä, että Saksassa venäläisen kaasuyhtiö Gazpromin kaasuvarastot oli ajettu lähes tyhjiksi viime talvena jo ennen sodan käynnistymistä.
Venäläinen sähkö on auttanut leikkaamaan hintapiikkejä.
– Kun sota alkoi, Venäjän vastaiset pakotteet astuivat voimaan. Syntyi energiakriisi, koska ainoa vastapakote, jonka Venäjä pystyi asettamaan, oli vähentää polttoainetoimituksia tai katkaista ne
– Öljykuljetukset vähenivät. Vaikka EU:n öljyn tuontikielto ei liene kategorisesti voimassa, se sai aikaan sekaannuksen öljymarkkinoilla. Se näkyi keväällä ja alkukesästä siinä, että öljyn lisäksi sen jalosteiden eli bensiinin ja dieselin hinnat nousivat rajusti.
– Sinänsä kriisi ei ole vaikea vaikkapa öljyn suhteen, sillä sitä on saatavilla maailman markkinoilla. Markkinat menivät solmuun joksikin aikaa, mutta raakaöljyn hinta on nyt tullut reilusti alas. Sanoisin jopa, että pahin on ohi.
– Kaasun kohdalla ruuvi on kiristynyt pikku hiljaa, kunnes tällä viikolla venäläiset sulkivat kaasuhanat. Lisäksi Suomen ja Baltian kannalta on tärkeää se, että myös sähkön toimitukset suuntaan ja toiseen ovat katkenneet.
– Myös hiiltä on tarjolla kaikkialla Sen kohdalla ongelma on kuitenkin se, että sillä on pyritty korvaamaan maakaasua, jonka saatavuus on vähentynyt paljon Euroopassa. Tähän maailmalla ei ole riittävästi tuotantokapasiteettia. Siksi myös hiilen hinta on noussut rajusti.
– Maakaasu lienee suurin syy siihen, että olemme kriisissä. Sen hinta on reilusti yli kymmenkertaistunut siitä, mitä se oli. Venäläinen putkikaasu on ollut erittäin halpaa verrattuna vaikka nestemäiseen maakaasuun, jota kulkee merillä. EU:n käyttämästä kaasusta on Venäjältä tullut noin 30 prosenttia. Sen korvaaminen on erittäin haastavaa, koska sitä varten tarvitaan omanlaisensa infrastruktuuri, joko putkia tai LGM-laivoja ja terminaaleja.
– Maakaasu on keskeinen energianlähde lämmityksessä Euroopassa. Se on lisäksi tärkeä raaka-aine teollisuudessa. Esimerkiksi lähes kaikki lannoitteet tehdään maakaasusta. Jo viime syksynä lannoitteiden hinnat alkoivat nousta ja sitä kautta vaikuttaa ruuan hinta. Se on ilmiselvin syy korkeaan inflaatioon.
– Sähkö on Suomen kannalta keskeinen. Venäläisen sähkön määrä Suomessa ei ole vuositasolla kuin viitisen prosenttia, mutta se on ollut tärkeä niinä hetkinä, kun kulutus on ollut suurta. Se on auttanut leikkaamaan hintapiikkejä.
– Myös sillä on ollut vaikutuksensa kriisin syntyyn, että Euroopassa on päätetty luopua fossiilisista polttoaineista tietyllä aikavälillä. Nyt kuitenkin jouduttiin tilanteeseen, jossa meidän piti olla vasta 20 vuoden päästä. Uusiutuvaa energiaa on lisätty, mutta emme ole vielä ehtineet kehittää riittävästi sellaista päästötöntä tuotantokapasiteettia, joka kattaisi myös ne hetket, jolloin ei tuule tai paista aurinko. Nyt ollaan housut kintuissa ja hinnat ovat rajusti nousussa, koska on luotettu siihen, että kaasua on käytettävissä tasapainottamaan tarvetta ja tulevaisuudessa keksitään keinot, miten irtaannutaan kaasusta.
– Minua kuitenkin ärsyttää se, että energiakriisistä syytetään vihreää siirtymää. Se ei pidä paikkansa, koska meidän pitää kuitenkin luopua fossiilisista polttoaineista. Ilman uusiutuvia energialähteitä meillä olisi vähemmän kapasiteettia. Suomessa tilanne olisi paljon huonompi, jos meillä ei olisi tuulivoimaa. Olemme ehkä kuitenkin kiinnittäneet liian vähän huomiota siihen, mitä teemme silloin, kun ei tuule.
Kun sähkön hinta nousee, mihin ne rahat menevät?
– Ilmeinen vastaus on se, että rahat menevät energiayhtiöille, mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Yleensähän esimerkiksi paljon sähköä käyttävä teollisuuslaitos suojaa sähkön hankinnan eli sopii määräaikaisen sähkösopimuksen tuottajan kanssa, jotta se tietää, paljonko joutuu maksamaan sähköstä. Sähkön tuottaja toimii samalla lailla. Se tekee pidempiä sopimuksia ainakin osasta myynnistään. Eli esimerkiksi Fortum ei juuri nyt saa korkealla huitelevaa pörssihintaa kaikesta myymästään sähköstä, koska se on tehnyt osasta sopimuksen aiemmin.
– Mutta kun suojaus päättyy, energiayhtiö myy sähkönsä reilusti korkeammalla hinnalla ja pidemmällä aikavälillä raha päätyy energiayhtiöiden tulokseen. Esimerkiksi vanhan ydinvoiman tuotantokustannus ehkä noin 20 euroa megawattitunnilta, mutta markkinahinta huitelee 300:ssa. Rahaa tulee yli kymmenen kertaa se, mitä tuotanto maksaa.
– Tässä on epäsuhta. Minun oikeustajuuni ei mahdu, että ne ansaitsisivat tämän tuoton, koska se ei johdu niiden nerokkaista bisnesratkaisuista vaan ihan tästä kriisistä.
Miksi energiayhtiöille tarjotaan valtiolta hätärahoitusta?
– Se johtuu siitä, että sähköfutuurit – eli arviot siitä, millä hinnalla sähköä uskotaan kaupattavan vuoden kuluttua – ovat lähteneet rajuun nousuun. Finanssikriisin jälkeen tulleiden markkinavakaussääntöjen mukaan energiayhtiöillä täytyy olla käteistä markkinahinnan ja futuurin erotuksen verran. Tämä on rahaa, jota yhtiöt eivät varsinaisesti tarvitse mihinkään, mutta niillä pitää olla osoittaa, että jos ne eivät pystyisi toimittamaan sähköä, ne pystyvät siten maksamaan erotuksen.
– Vakuusvaatimusten räjähdysmäinen kasvu ei johdu suomalaisista yhtiöistä. Samaan tilanteeseen on jouduttu kaikkialla Euroopassa. Väittäisin, että kukaan ei ole pystynyt ottamaan näitä sinänsä tarpeellisia sääntöjä huomioon, koska olemme uudenlaisessa tilanteessa. Sinänsä on hassua, että vakuuden pitää olla käteistä rahaa.
– Arvioni on, että hallitus tukee yhtiöitä, jotta vältetään energiayhtiöiden kaatumiset. Jos vaikkapa teollisuusyrityksellä on sähkösopimus kaatuvan yhtiön kanssa, sopimus nollaantuu ja täytyy tehdä uusi sopimus. Se tuskin on yhtä halpa kuin aiempi, kun pörssihinta huitelee jopa 15-kertaisella tasolla verrattuna normaaleihin aikoihin. Jos hinta menisi suoraan kuluttajahintoihin, olisimme pulassa. Mikään teollisuusyritys ei pystyisi pyörittämään toimintaa sellaisen hinnannousun kanssa.
Jos sota loppuu, loppuuko kriisi?
– Se riippuu osittain esimerkiksi siitä, millaiset ehdot rauhansopimuksessa olisi. Venäjän nykyjohto on kuitenkin niin monella tasolla pettänyt länsimaiden luottamuksen ja tehnyt sotarikoksia, että tuskin tällaisia asioita voitaisiin painaa villaisella vain siksi, että halutaan helpottaa energiakriisiä. Se edellyttäisi, että Putinin hallinnosta poistettaisiin iso määrä ihmisiä ja sotarikokset selvitettäisiin. Näin saataisiin jonkinlainen hyvitys tapahtuneesta. Mutta pidän äärimmäisen epätodennäköisenä, että näin tapahtuisi.
– Näin ollen en usko, että pakotteista luovutaan. Kun katsoo kaasufutuureita, ne ennustavat, että tilanne ei helpotu lähivuosina. Suomessa ja Euroopassakin mietitään lähinnä vain, miten tästä talvesta selvitään. Sen suhteen olemme kohtuullisen hyvässä tilanteessa, koska kaasuvarastot Euroopassa ovat täynnä. Mutta varastot tyhjenevät ensi talvena eikä tuontia Venäjältä enää ole. Se on seuraava iso pohdinta.
Onko energiakriisin vuoksi otettu askel kohti uusiutuvan energian käytön lisäämistä?
– Askel on otettu ylipäätään päästöttömien lähteiden suuntaan. On kuitenkin selvää, että pelkästään uusiutuvalla energialla tästä ei selvitä, koska sen tarjonta vaihtelee ja sitä on kallista varastoida. Tarvitsemme paljon satsauksia uusiutuvaan energiaan, ydinvoimaan ja varastointiratkaisuihin. Näen tämän mahdollisuutena, vaikka vähän aikaa tekee tiukkaa.
– Edessä on tiukka talvi. Jos tulee kylmä, sähkön kulutus kasvaa lineaarisesti lämpötilan putoamisen kanssa. Jos on pitkiä kylmiä jaksoja, pitää miettiä uusia temppuja. Hallituksen budjettiriihessä puututtiin siihen, miten kuluttajat selviävät sähkölaskuistaan, mutta hallitukselta ei vielä tullut mitään toimenpiteitä sen suhteen, miten saadaan lisää sähköä markkinoille nopeasti tai miten vähennetään energian käyttöä.
– Keinoja on. Jos esimerkiksi nähdään, että edessä on vaikkapa kylmä vähätuulinen jakso ja tiukkaa sähkötuotannon kanssa, yrityksille voisi huutokaupata mahdollisuutta ajaa koneet alas vaikka viikoksi, jolloin sähkön kysyntä pienenee. Työntekijöille korvataan se aika, mutta siitä maksettava hinta olisi merkittävästi pienempi kuin se hyöty, mikä saadaan siitä, ettei tarvitse käyttää kallista sähköä. Kansantalouden näkökulmasta temppu olisi perusteltu eikä edes vaikea järjestää. Tällaisia temppuja tarvitaan. Valmistelemme listaa niistä SAK:ssa.
– Olen ollut pettynyt siihen, miten laiskasi energia-ala ja työ- ja elinkeinoministeriö ministeri Mika Lintilän johdolla ovat harkinneet vähänkin rajumpia toimenpiteitä. Siellä on ollut mantrana vuosikausia, että markkinat hoitavat homman. Ei kuitenkaan ole lohdullista, että markkinat hoitavat homman niin, että yrityksiä joutuu konkurssiin, kun ei varaa käyttää sähköä.