Hongkongin erityishallintoalueen poliittinen tilanne on kiristynyt vuoden 2019 mielenosoitusten jälkeen. Kiina tiukentaa jatkuvasti otettaan entisestä Iso-Britannian siirtomaasta.
Koko elämänsä Hongkongissa asunut Barren on huomannut, että ilmapiiri on muuttunut nuorten keskuudessa viime vuosina. 21-vuotias insinööriopiskelija kertoo, että nykyään täytyy olla varovainen kritisoidessaan Kiinaa tai sitä johtavaa kommunistista puoluetta.
– Meitä kaikkia pelottaa vähän puhua julkisesti. En riko lakia, mutta monet paheksuvat tällaista puhetta.
Barren ei esiinny tässä jutussa oikealla nimellään aiheen arkaluontoisuuden takia.
Kiinan johto on hänen mukaansa aina halunnut palauttaa Hongkongin osaksi Kiinaa. Hän ymmärtää pyrkimyksen, koska erityishallintoalue on historiallisesti kuulunut Kiinan vallan alle.
Ongelma on hänen mukaansa se, miten Kiina on ottanut hallinnan takaisin. Kesällä 2020 voimaan tullut kansallisen turvallisuuden laki rajoittaa esimerkiksi mielipiteen- ja kokoontumisen vapauksia.
Laki räätälöitiin, jotta Kiina pystyy integroimaan Hongkongin tiukemmin Manner-Kiinaan, kertoo Kiina-tutkija Sari Arho Havrén.
– Tämä kaikki kietoutuu Pekingin pakkomielteeseen kansallista turvallisuutta ja USA:ta kohtaan. Maailmasta halutaan turvallinen puolueelle ja presidentti Xi Jinpingille.
Vuoden 2019 mielenosoitukset olivat Arho Havrénin mukaan signaali Kiinalle siitä, että Hongkongin demokratialiike tulee tukahduttaa.
Kaduilla oli jopa kaksi miljoonaa ihmistä protestoimassa lakiehdotusta, joka olisi mahdollistanut vankien luovuttamisen Manner-Kiinaan. Samana vuonna demokratialiike sai valtavan vaalivoiton Hongkongin aluevaaleissa.
Hongkongilaiset halusivat puolustaa oikeuksia, jotka luvattiin, kun alue luovutettiin Iso-Britannialta Kiinalle vuonna 1997.
Myös Barren osallistui vuosina 2019 ja 2020 mielenosoituksiin, joista suuri osa oli nuorten ja opiskelijoiden organisoimia. Pessimismi on vallannut aiemmin toiveikkaat opiskelijat.
– Silloin meillä oli suuri intohimo taistella vapautemme ja oikeuksiemme puolesta. Nyt meistä tuntuu, että epäonnistuimme, Barren toteaa lannistuneena.
Mielenosoituksia tukahdutettiin väkivalloin ja Arho Havrénin mukaan Kiinasta tuotiin avuksi poliisin erikoisjoukkoja. Vain Peking-mieliset patriootit saivat olla ehdolla seuraavissa vaaleissa ja muitakin perusoikeuksia kavennettiin.
–Kokoontumismahdollisuus on viety jopa rauhallisilta mielenilmauksilta. Ei kukaan uskalla enää lähteä Tiananmenin vuosipäivänä istumaan kynttilän kanssa puistoon, Arho Havrén selittää tilannetta.
Peking pelkää demokratiaa
Turvallisuuslain tuomat muutokset sinetöivät Kiinan vallan hongkongilaisiin, mutta Peking oli kiristänyt otettaan myös ennen vuosien 2019 ja 2020 tapahtumia.
Arho Havrénin mukaan kommunistisella puolueella on tapana tehdä asioita pinnan alla. Mannerkiinalaiset ottivat pikkuhiljaa haltuunsa hallinnollisia ja yliopistojen johtotehtäviä. Tämä johti itsesensuuriin ja Kiina-myönteiseen politiikkaan.
Arho Havrén arvioi, että Pekingillä on useita syitä pyrkiä tukahduttamaan Hongkongin demokratiaa, jota pidetään uhkana Kommunistisessa puolueessa.
– Peking on hysteerinen värivallankumouksista. He ajattelevat Hongkongista leviävän Manner-Kiinaan erilaisia aatteita ja epävakautta.
Värivallankumouksilla tarkoitetaan pääasiassa entisen Neuvostoliiton alueilla tapahtuneita kansannousuja, joissa länsimieliset mielenosoittajat pyrkivät kaatamaan autoritäärisen hallinnon.
Tämän lisäksi Pekingissä vallitsee syvä epäluottamus Hongkongia kohtaan. Tähän vaikuttavat Arho Havrénin mukaan eri kieli ja arvot. Hänen mukaansa Kiinan johto ei luota täysin edes Peking-myönteisiin paikallishallinnon politiikkoihin.
Näiden konkreettisten erojen lisäksi mukana on myös historiallista kaunaa. Kiinassa maan siirtomaa-aikaa pidetään valtavana nöyryytyksenä, josta Hongkongin erityishallintoalue muistuttaa edelleen.
”Siellä ei pysty hengittämään”
Kiinan sortotoimien lisäksi Hongkongia vaivaavat korkeat asumiskustannukset, vaativa työkulttuuri sekä rankat koronarajoitukset.
Hongkong on yksi maailman kalleimmista paikoista elää. Hieman yli 1000 neliökilometrin alueella asuu noin 7,5 miljoonaa asukasta.
Barren kertoo, että monien nuorten mielestä ajatus hyvän elämän rakentamisesta Hongkongissa tuntuu mahdottomalta.
– Joskus, kun tiedossa ei ole parempaa elämää, väsyy taistelemaan. Jotkut vain lähtevät pois.
Tilannetta huonontaa entisestään mannerkiinalaisten maahanmuuttoa edistävä politiikka. Arho Havrénin mukaan Kiinasta on muuttanut paljon ihmisiä Hongkongiin varsinkin ennen koronapandemiaa. Mannerkiinalaisia suositaan työ- ja asuntomarkkinoilla, mikä heikentää paikallisten elinoloja.
Tämän lisäksi työllisyysmahdollisuudet voivat heikentyä vääränlaisen puheen takia. Barren kertoo joidenkin hongkongilaisten ilmoittavan viranomaisille ihmisistä, jotka kritisoivat Kiinaa tai sen asettamaa Hongkongin paikallishallintoa.
Tällaiset ilmiannot tai esimerkiksi vääränlainen materiaali sosiaalisessa mediassa voivat vaikuttaa myös Arho Havrénin mukaan työpaikan saamiseen. Monet lähtevät etsimään parempaa tulevaisuutta muualta.
– Viimeisen kahden vuoden aikana Hongkongista on muuttanut pois noin 200 000 ihmistä. Nämä ovat korkeakoulutettuja ihmisiä, joiden kautta lähtee maasta varallisuutta.
Arho Havrén ei näe tilanteen paranevan tulevaisuudessa. Kiinan kasvavasta vallasta kertoo esimerkiksi Hongkongin siirtomaahistoriasta kertovien mainintojen poistaminen koulukirjoista ja opetussuunnitelmista.
Arho Havrén kertoo tuntevansa itse monia pois lähteneitä perheitä, jotka eivät halua kasvattaa lapsiaan Hongkongissa.
– Todella moni on lähtenyt kouluikäisten lastensa kanssa. He sanovat, että siellä ei pysty hengittämään.
Hongkongin tulevaisuus näyttää synkältä
Muuttoliike näkyy myös Barrenin elämässä. Hän kertoo tuntevansa 20–30 perhettä, jotka ovat muuttaneet pois Hongkongista.
Myös Barren itse aikoo muuttaa pois. Hän on suunnitellut lähtevänsä parin kolmen vuoden päästä, kunhan hän on valmistunut ja saanut hieman työkokemusta.
Haastattelun aikana syntyy kuva, että valmistumisen jälkeen pois muuttaminen tuntuu olevan itsestäänselvyys Kiina-kriittiselle opiskelijalle. Hongkong ei pysty enää tarjoamaan demokratiamielisille nuorille sellaista elämää, jota he toivoisivat.
Vaativa työkulttuuri, ahdas asuminen ja Kiinan kiristyvä politiikka ajavat ihmisiä muuttamaan pois. Vaikka Barren onkin tehnyt päätöksensä, se ei ole ollut helppoa.
– On kamalaa ajatella lähtemistä. Olen asunut täällä syntymästäni asti ja pidän Hongkongista todella paljon. Tulen varmasti kaipaamaan tätä paikkaa.
Kysyttäessä, miltä Hongkongin tulevaisuus näyttää Barrenin mielestä, mietittyään asiaa hetken hän vastaa.
– Viiden vuoden päästä kaikki vaikuttaa normaalilta. Ihmiset kasvattavat lapsiaan, maksavat vuokransa ja käyvät töissä, mutta eron kuitenkin huomaa. Ihmiset muuttuvat – ennen kaikki puhuivat kantonia mutta heidän muutettuaan pois tilalla on vain mandariinikiinalaisia.
uutiskirje 