Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen arvioi, että pari isoa yritystä määrää työmarkkinatahdin Suomessa. Hän perää kunnon yhteiskunnallista keskustelua työmarkkinaosapuolten kesken.
– Suomi on niin pieni kansantalous, että meidän pitää sopia yhdessä joistain asioista, hän sanoi Akavan työmarkkinaseminaarissa Tukholmassa tiistaina. Akava on korkeasti koulutettujen keskusjärjestö.
Kone ja Nokia etunenässä
– Muutama globaali yritys ei saa määrätä kaikkien suomalaisten palkankorotuksia, Viljanen sanoi.
Niitä on hänen mukaansa kymmenkunta, Nokia ja Kone etunenässä.
– Ne ovat joukko voimallisesti globaaleja yrityksiä, joiden tuotanto on pääosin ulkomailla, Viljanen määritteli.
– On kuultu ikäviä uhkauksentyyppisiä puheita tyyliin jos työ ei maistu Suomessa, lähdetään sitten ulkomaille.
Hän arvosteli suoraan niin Elinkeinoelämän keskusliitto EK:ta kuin sen jäsenliittoja toimimisesta teknologiateollisuuden talutushihnassa.
Tilanne päällä koko ajan
Viljanen piti työmarkkinoiden jatkuvaa sopimusneuvottelukierrosta ei-toivottavana ilmiönä. Hän ei kaipaa tulopoliittisia kokonaisratkaisuja, mutta haluaa sen tilalle laajemman keskustelufoorumin.
– Nyt meillä on tilanne jatkuvasti päällä. Kaikki alat kilpailevat jatkuvasti keskenään korotusten suuruudesta, hän totesi ja arvioi jatkuvien työtaisteluiden johtuvan jatkuvasta neuvottelemisesta.
Hänestä murheellista on se, että useat tärkeä asiat unohtuvat: Suomen kilpailukyky, inflaation hallinta, ostovoima ja työelämän kehittäminen.
Lama hillitsee
Viljanen esittääkin laajaa niin sanotun Tukuseton eli tulo- ja kustannuspoliittisen selvitystoimikunnan roolin kasvattamista ja asettaisi sen tehtäväksi palkanmaksuvaran määrittämisen. Toimikunta koostuisi työmarkkinaosapuolien ekonomisteista ja valtiovarainministeriön edustajista.
– Jos informaatio käsitellään laajalla pohjalla, voidaan paremmin keskustella palkanmuodostuksesta, korotusten tasosta ja ostovoiman kehityksestä.
Nyt hänestä informaatio hukkuu informaatiotulvaan eikä siihen paneuduta.
– Nykymalli on heikko ja johtaa huutokauppaan.
Hän uskoo, että jos taloudellinen tilanne olisi parempi, huuto olisi hurjaa ammattiliittojen välillä.
– Onneton taloustilanne hillitsee nyt toiveita.