Artikkeli on osa Vapaan koulutuksen tukisäätiön toiminnasta kertovaa juttukokonaisuutta, joka on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 14.5.2010.
Nykyään eläkkeellä olevat espoolaiset opettajat Tuomo Paasirova ja Unto Luukkanen katsovat joutuneensa Vapaan koulutuksen tukisäätiön painostuksen uhreiksi.
Paasirova opetti luokanopettajana Revontulen koulussa 1980-luvulla. Hän oli opettanut samoja lapsia ensimmäiseltä neljännelle luokalle. Välit sekä oppilaisiin että vanhempiin olivat hyvät.
Minulle tarjottiin suurin piirtein kertalaakista lähtöä koulusta pois.
Kesälomalla 1985 Paasirova sai opetuspäälliköltä omituisen kirjeen. Hänestä oli tehty valituksia, jotka koskivat politikointia koulutyössä ja muita rinnakkaisluokan oppilaan vanhemman keräämiä juoruja.
– Ensimmäisenä koulupäivänä menin rehtorilta kysymään, mistä on kyse. Minulle tarjottiin suurin piirtein kertalaakista lähtöjä koulusta pois. Olin tehnyt tätä työtä kymmenkunta vuotta ilman mitään valituksia, niin se oli käsittämätöntä.
Tuohon aikaan Paasirova osallistui aktiivisesti rauhantyöhön Namibia-kampanjassa. Käytännössä kyse oli Sambiassa sijaitsevan pakolaisleirin avustamisesta. Kampanjan keulakuvana toimi arkkipiispa Mikko Juva.
Paasirova monisti itseään koskevan kirjelmän, kutsui kaikki oppilaidensa vanhemmat kokoukseen ja sai heiltä täyden tuen. Silti vuoden kuluttua hänen oli lähdettävä Revontulen koulusta. Uusi työpaikka löytyi Toppelundin koulusta.
Luokanopettaja Unto Luukkanen johti espoolaista Sepon koulua vuodesta 1964. Peruskouluun siirryttäessä 1970-luvulla pidettiin johtajan vaali, jossa Luukkanen koki tunnelman muuttuneen oudolla tavalla. Hänkin kuuli itseään koskevista huhuista ja erikoisista syytöksistä, joita oli levitetty koulutoimistosta.
– En ottanut niistä selvää, koska olin niin masentunut ja loukkaantunut. Toiminta tapahtui salassa, Luukkanen muistelee.
Luukkanen toimi tuohon aikaan aktiivisesti SDP:ssä, mutta siirtyi myöhemmin vasemmalle.
Revontulen koulussa hän opetti yhtä aikaa Paasirovan kanssa. Painostuksesta huolimatta Luukkanen ei suostunut jättämään koulua. Viimeiset työvuodet olivat raskaat.
Erikoiset tapahtumat askarruttivat kumpaakin vuosikausia ja ilkeimmältä tuntui juuri se, etteivät he tienneet, mistä oli kysymys. Selityksen he saivat tutustuessaan noin vuosi sitten Sakari Suutarisen tutkimukseen. Yksi Vapaan koulutuksen tukisäätiön saavutuksista oli ”lupa” vainota vasemmistolaisia opettajia.
Paasirova ei ollut edes mukana politiikassa, mutta kuului Demokraattiset koulutyöntekijät -järjestöön.