Tampereen Jazz Happeningin 29. vuosikerta tarjosi viikonvaihteessa monipuolista ja omaperäistä modernia jazzia. Kolmen esityspaikan, Pakkahuoneen, Klubin ja ravintola Telakan, konsertit olivat pääosin loppuunmyytyjä. Kävijöitä kertyi lähes 10 000.
Sunnuntai-iltapäivä huipentui kotimaisen jazzin parissa, kun Pakkahuoneen lavalle nousivat edesmenneen Edward Vesalan teoksia esittävä saksofonisti Jorma Tapion johtama Sound & Fury, kitaristi Valtteri Pöyhösen elokuvamaista musiikkia loihtiva 15-miehinen orkesteri Ricky-Tikc Big Band sekä pianisti Samuli Mikkosen ja rumpali Markku Ounaskarin kokeellinen duo vahvistettuna norjalaisella trumpetisti Per Jørgensenillä.
Illalla oli vielä Klubin ilmaiskonsertissa rempseä kotimainen The Bad Ass Brass Band.
Jazz Happeningin tarjontaa voi sanoa ylenpalttiseksi. Esiintyjiä oli yhteensä 23, joista kotimaisia kolmetoista. Neljän päivän aikana tapahtuma antoi rikkaan kuvan siitä, missä modernissa jazzissa nyt mennään. Fraasin mukaisesti tarjontaa oli laidasta laitaan: avantgardistisesta musiikkiharmonioita halveksivasta kokeiluvingutuksesta huumorin kautta kauniiseen keskitien modernismiin.
Kypsää ja tyylikästä
Odotetuin ja maineikkain vierailija, basisti Dave Holland, esitti kvintetteineen vähäeleisesti hienostuneinta keskitien modernismia. Pitkäaikainen yhtye sulautui esiintyessään melkeinpä yhdeksi soittimeksi.
Kypsintä ja tyylikkäintä jazzhistorian lukua edusti ehkä maailman tämänhetken taitavimman saksofonistin James Carterin kvartetti. Aiemmasta 17 vuoden takaisesta vierailustaan Carter oli kypsynyt silloisen teknisen osaamisensa lisäksi armoitetuksi tyylitaituriksi. Muiden säveltämien jazzstandardien tulkinta ei ollut enää cover-versioiden esittämistä vaan niistä tuli Carterin omia teoksia.
Vieressäni istunut jazzkriitikko heitti korvaani, että pojat soittavat sellaisella innostuksella kuin jazz olisi nyt vasta keksitty.
Carterin tunnetun pitkäaikaisen yhteistyökumppanin, Leslie-kaapeilla varustettuja urkuja soittaneen John Medelskin, lisäksi yhtyeessä taituroi kaksi täällä hieman tuntemattomampaa mustaa amerikkalaista, juhlien paras basisti Ralph Armstrong ja niin ikään paras rumpali Lee Pearson.
Hyvässä keski-iässä oleva detroitilainen Armstrong on soittanut jo 1970-luvulla esimerkiksi maineikkaassa Mahavishnu Orchestrassa ja erikseenkin sähköviulisti Jean-Luc Pontyn kanssa.
Lee Pearson on nuorempi nouseva tähti, joka on soittanut puolen tusinalla tasokkaalla levyllä, muiden muassa saksofonisti David Murrayn kanssa. Pearson tekee paraikaa ensimmäistä omaa soololevyään.
Hans Eissleria jazziksi
Omalaatuisinta ja lämminhenkisintä jazzhuumoria edusti pariisilainen Das Kapital, jonka nimi tulee Karl Marxin teoksesta Pääoma. Pääoma-henkistä Das Kapitalin musiikki on muutenkin.
Tampereella yhtye esitti melkein yksinomaan DDR:n kansallissäveltäjäksi nostetun Hans Eisslerin musiikkia. Tunnetuimmat Eisslerin laulut ovat syntyneet yhteistyössä kirjailija Bertol Brechtin kanssa.
Moni Eisslerin kommunismia ylistäviä lauluja tunteva saattoi poimia avantgardistisista tulkinnoista sieltä täältä tutun harmonisen melodiapätkän. Tuttuja olivat Laulu Moldausta, DDR:n ylistykseksi tulkittu Das Wunderland, työläisten yhteishengestä viestittävä Solidarität ja kaunis Ohne Kapitalisten Geht Es Besser (Ilman kapitalistia menisi paremmin).
Hienoa Das Kapitalin tulkinnoissa on se, että yhtye ei jumaloi eikä rienaa, vaan tutkii Eisslerin musiikkia innostuneen löytöretkeilijän tavoin.
Asiasta kiinnostuneet voivat tarkistaa Das Kapitalissa soittavien kitaristi Hasse Poulsenin, saksofonisti Daniel Erdmannin ja rumpali Edward Perraudin jazztulkinnat Eisslerista levyltäkin: Das Kapital – Ballads & Barricades: Das Kapital Plays Hans Eissler (2009).
uutiskirje 