Ranskalainen öljy- ja kaasujätti TotalEnergies ja kiinalainen CNOOC ovat vauhdilla aloittamassa öljy- ja kaasuprojekteja Ugandassa. Investointien arvon arvellaan ylittävän 15 miljardia Yhdysvaltain dollaria ja öljynpumppauksen odotetaan alkavan ensi vuoden loppuun mennessä. Rakennus- ynnä muista hankkeista kärsivät paikalliset asukkaat jakautuvat kahtia: yhdet ovat tyytyväisiä, toiset eivät.
Niin sanotut petrodollarit ovat jo muuttaneet seutuja, joiden asukkaat ovat iän kaiken anoneet kehitystä. Hiekkateitä on päällystetty, kansainvälinen lentokenttä on melkein valmis ja kylissä näkyy uusia peltikattoisia taloja. Projektien tieltä häädetyille on luvattu korvauksia joko rahana tai talona, ja moni on jo korvauksensa saanutkin.
– Öljy on suuresti vaikuttanut Buliisan alueeseen. Muuten en olisi saanut tätä tietä. Ajattele, päällystetty tie vie kotiini asti, ja se on öljyn ansiota. Ellei öljyprojekti olisi käynnistynyt, näin hyvien teiden saamiseen olisi mennyt monta vuotta, Mugaye Richard sanoo.
– Odotan elämän tästä vielä parantuvan, kunhan öljyntuotanto alkaa, Amina Lubyayi uskoo.
Seitsemän lapsen 38-vuotias äiti lukeutuu niihin onnekkaisiin, joille CNOOC on rakennuttanut uuden talon.
– Vanhan talomme seinät olivat savesta ja ruo’oista, ja ne romahtivat aina kun satoi. Ennen laitoin ruokaa milloin missäkin, nyt minulla on keittiö. Nyt meillä on myös aurinkoenergiavalot ja kuoppakäymälä, tyytyväinen Lubyayi kertoo.
Phinehas Owor-Mungu kuuluu myös onnekkaisiin uuden talon omistajiin. Hän ei kallista korvaansa valituksille, joita on tehty esimerkiksi hankkeiden ympäristövaikutuksista.
– Joskus, kun sinä syöt hyvin, naapurisi tulevat kateellisiksi. Ihmisille on maksettu korvauksia. Ne, jotka halusivat käteistä, saivat sitä, ja meille talon valinneille on rakennettu taloja. Teiden kunto on kohentunut ja ihmiset ovat saaneet töitä. Ja nyt ollaan muka huonommassa jamassa kuin ennen, Owor-Mungu ihmettelee.
”Minä pysyn täällä”
Kaikki eivät kuitenkaan ole vielä saaneet korvauksia menettämästään maasta ja elinkeinosta. Korvauksiin oikeutettuja on jo ehtinyt kuolla ennen kuin ovat saaneet mitään. Maasta maksetut korvaukset eivät myöskään ole aina tavoittaneet markkinahintoja.
Fred Balikenda on kieltäytynyt lähtemästä maaltaan ennen kuin on saanut mielestään riittävän korvauksen. Muut kyläläiset ovat hyväksyneet maksun ja muuttaneet uusiin taloihin, mutta Balikenda on valmis vaikka kuolemaan maansa puolesta.
– He tulivat ja laittomasti aitasivat maani. Heidän piti rakentaa minulle talo ennen kuin muutan. Taloa ei ole rakennettu ja käyttämäni tie on suljettu. Mutta mies pysyy miehenä, ja minä pysyn täällä. Jos he eivät maksa minulle 200 miljoonaa shillinkiä (50 000 euroa), en hievahdakaan. Jos he tappavat minut, se jää iäksi historiaan, Balikenda vakuuttaa.
Kaivosministeri Peter Lokeris pitää Balikendan korvausvaatimusta tähtitieteellisen korkeana. Keinottelijat tosin ovat hinanneet maan hinnan ylitse muualla maksettujen markkinahintojen.
– Meidän täytyy maksaa öljy-yhtiöille takaisin se raha, jonka he ovat käyttäneet talojen rakentamiseen ja korvausten maksamiseen. Mikään ei ole ilmaista. Jos me luulemme huijaavamme yhtiöitä, yhtiöt huijaavatkin meitä. Jos tuotannosta ei tule voittoja, maamme ei saa mitään, Lokeris selittää.
Petetty luottamus
Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch julkaisi kesällä raportin öljy-yhtiöiden maan hankinnan tuhoisista seurauksista ugandalaisten perheiden toimeentulolle. Julkaisun nimi on paljonpuhuvasti Luottamuksemme on petetty.
Raportin mukaan öljy-yhtiöiden toiminta maanhankinnassa on ollut ristiriidassa niiden ilmoittaman kansainvälisiin standardeihin sitoutumisen kanssa.
Korvausten mitoitus ja ajoitus on keskeinen ongelma. Korvaussummat on määritelty vuosia sitten ja vähintään sadat ihmiset ovat joutuneet odottamaan rahojaan tai talojaan jopa yli viisi vuotta. Yhtiöt ja viranomaiset vetoavat siihen, että tällaiset prosessit ovat Ugandassa aina hyvin hitaita. Maanomistusjärjestelyt eroavat toisistaan maan eri puolilla, ja jo omistajien tunnistaminen on työlästä.
lehti 