Ruoka matkustaa yhä pitempään ennen kuin päätyy lautasillemme. Perisuomalaiseksi mielletyn ruisleivän vilja on usein peräisin itäisestä Keski-Euroopasta, broilerit Thaimaasta, pihviliha Brasiliasta, lampaanliha Uudesta-Seelannista, kalat kaukaisilta valtameriltä, joulukinkku Tanskasta…
Suomen sisälläkin elintarvikkeiden tuotanto on keskittynyt. Suuria teurastamoja on pian enää vain kaksi. Kaupan alallakin jyllää kaksi suurta ketjua, joiden valikoimat ovat kuta kuinkin samat Hangosta Utsjoelle.
Meneillään on kuitenkin myös toisenlainen suuntaus: lähiruoan kysyntä kasvaa, ja valtiovaltakin pyrkii sitä edistämään. Tavoite on mukana niin hallitusohjelmassa, kansallisessa ruokastrategiassa kuin hallituksen lokakuussa antamassa ruokapoliittisessa selonteossa.
Ruoka matkustaa maailmassa keskimäärin 1 600 kilometriä lautaselle.
– Lähiruoka on keskusteluttanut paljon viime aikoina. Ihmiset ovat yhä kiinnostuneempia siitä, miten ja missä ruoka on tuotettu, sanoo Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton MTK:n ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi.
Lisää aiheesta perjantaina 3.12.2010 ilmestyneessä Viikkolehdessä.






