Nepalilainen maanviljelijä Najboon Khatun katsoo joka päivä taivaalle ja odottaa sadetta. Pilvet tulevat ja menevät, mutta eivät anna pisaraakaan vettä.
– Talven viljelyskasvit, vehnä ja vihannekset tarvitsevat vettä, mutta viime vuoden tapaan vieläkään ei ole satanut, Khatun ahdistuneena selittää.
Najboon Khatun, 65, elää Dhanushan kylässä Nepalin eteläisillä tasangoilla, joiden viljelijät kastelevat peltojaan enimmäkseen sadevedellä. Seutua koettelee jo toinen kuiva talvikausi, jonka vaikutuksia tehostaa se, ettei vettä tullut tavalliseen tapaan myöskään monsuunin aikaan.
Talvikuivuus piinaa Nepalin maataloutta Terain tasangon lisäksi myös vuoristossa. Nepalin ilmatieteen laitoksen mukaan vuoden 2007 jälkeen yhtenätoista talvena sadetta on tullut alle keskimääräisen minimin ja seitsemänä talvena kuivuus on merkittävästi haitannut ruokakasvien viljelyä. Tänä talvena sadetta on tullut joulukuusta helmikuun puoliväliin mennessä vain 7,5 millimetriä, normaalin 60,1 millimetrin sijaan.
Nepalin kuiva kausi yleensä alkaa maaliskuussa ja loppuu toukokuussa. Talvisateet olisivat tärkeitä, sillä ne auttaisivat pitämään maaperän kosteana.
Himalajan Hindu Kush vuoristossa on meneillään hyvin epätavallinen vähäluminen tai kokonaan lumeton talvi. Vähäisellä lumenmäärällä on suora ja vakava vaikutus maatalouteen, ja sen kautta ruokaturvaan.
– On muuttumassa tavalliseksi, etteivät satokasvit saa riittävästi sadetta silloin kun ne sitä tarvitsisivat. Talven sateet ovat alkaneet tulla viljelykauden lopulla, kaikki kerralla. Maanviljelijät tarvitsisivat kuitenkin talven mittaan ainakin kolme sadetta, tohtori Tika Bahadur Karki Nepalin maataloustutkimuskeskuksesta sanoo.
Tutkimuskeskuksessa yritetään parhaillaan määritellä, miten ruokakasvien istutusaikoja voitaisiin sovittaa yhteen sateiden muuttuneiden aikataulujen kanssa. Keskuksessa tutkitaan myös nykyistä vähemmän vettä vaativia kasvilajikkeita sekä viljelymenetelmiä, joilla maaperän kosteus säilyy entistä paremmin.
lehti 