Vasemmistoliiton kansanedustaja, entinen europarlamentaarikko ja ministeri Merja Kyllönen pitää mielenkiintoisena eduskunnassa käytävää keskustelua siitä, että EU on se pelottava elin, joka piinaa Suomea, jos emme nopeasti hoida talouttamme kuntoon.
Kyllösen mukaan keskustelu on jatkunut viikosta toiseen.
”Komissio ei päätä puolestamme”
”Ei ole pakkoa typeryyteen.”
Kyllösen mielestä keskustelussa mättää se, että väitetään olevan pakko tehdä joitain asioita, ja perustellaan tätä heppoisilla väitteillä.
– Hallitus on vuoden alusta lähtien varoitellut meitä siitä, kuinka Suomi joutuu EU:n tarkkailuluokalle, jossa joku muu sanelee, kuinka meidän tulee toimia, Kyllönen kirjoitti torstaina facebookissa.
Hallituksen väitteet perustuvat siihen, että Euroopan unionin budjettisäännöt rajoittavat jäsenvaltioiden alijäämät kolmeen prosenttiin ja julkisen velan 60 prosenttiin.
– Liiallisen alijäämän menettely ei kuitenkaan tarkoita sitä, että komissio sanelisi meidän talouspolitiikan tai päättäisi asioista meidän puolesta, Kyllönen painotti ja muistutti siitä, että todellisuudessa komission on huomioitava jäsenmaan velkaantumiseen johtaneet perussyyt ja haasteet kokonaisuuden taustalla arvioidessaan liiallista alijäämää, Kyllönen toteaa.
– Suomen osalta suurimmat syyt velanottoon ovat olleet koronavuodet, kasvaneet sotilasmenot ja Ukrainan tukemiseen liittyneiden varusteiden ja kaluston korvaavat hankinnat, hän luettelee.
– Velkaantumisen taustalla ei siis ole ollut holtiton toiminta tai leväperäinen taloudenpito.
Juurisyyt muualla
Kyllönen huomauttaa, että todellinen syy talouden tilaan on pitkään jatkunut heikko tuottavuuskehitys.
– Mutta sen sijaan, että hallitus keskittyisi juurisyihin ongelmien taustalla, meitä pelotellaan EU komissiolla ja leikataan hyvinvointivaltion peruselementeistä sosiaali- ja terveyspalveluista, sosiaaliturvasta, opiskelijoilta, eläkeläisiltä, lapsiperheiltä ja erityisesti pieni – ja keskituloisilta tai vaikeutetaan pienten ja keskisuurten yritysten toimintaa nostamalla arvonlisäveroa, hän harmittelee.
Kyllönen pohtii,onko näin pakko toimia, ja vastaa itselleen, että ei ole.
– Meillä on jo vuosia valtiontaloudessa OECD:kin huomauttamat isot rahareiät, joihin liittyvät merkittävät juurisyyt pitäisi hoitaa useamman hallituskauden kestävällä ohjelmalla, jotta rahaa valtion kassassa riittäisi hyvinvointivaltion ylläpitoon ja koulutusjärjestelmän turvaamiseen kehittämistoimineen, hän kirjoitti.
– EU:n selän taakse on turha piiloutua, itse me olemme tämän kuopan itsellemme kaivaneet ja vain me voimme kaivaa sieltä itsemme myös ylös, hän toteaa.
22 miljardia hukkaan heitettyjä euroja
Kyllösen luettelemat juurisyyt, joihin rahaa kuluu kohtuuttomasi, ovat muuta kuin tavallisesti esiin nostetut väestön vanheneminen, heikko työllisyys tai epädynaaminen talous. Sen sijaan juurisyyt koskevat ihmisten inhimillisiä tragedioita ja mahdollisuutta kohtuulliseen elämään.
Kyllönen mainitsee syvenevän mielenterveyskriisin.
– Se on jo systeeminen lapsista vanhuksiin koskettaen pian jokaista perhettä, työyhteisöä ja meidän kaikkien elinpiiriä. Tämän jälkihoidon hintalappu noin 12 miljardia euroa vuodessa.
Hän nostaa esiin myös ennenaikaiset työkyvyttömyyseläkkeet ja nuorten alkamattomat työurat.
– Hintalappu noin 4 miljardia euroa.
Lisäksi hän laskee mukaan alkoholin haitat.
– Alkoholinkäytön vähentäminen ja haittojen ennaltaehkäisy – hintalappu 6 miljardia euroa, Kyllönen toteaa ja laskee:
– Yhteensä pelkästään tästä kokonaisuudesta muodostuu vuodessa noin 22 miljardin potti, joka olisi käytettävissä pelivarana valtiontaloudessa jatkossa edellyttäen, että tekisimme ensin korjaavia toimia laajassa kokonaisuudessa näiden ilmiöiden ja inhimillisten strategioiden taustalla olevien juurisyiden korjaamiseksi.
– Tuollaiset kamalat miljardimäärät menevät jälkihoitoon, kun juurisyihin ei puututa.
Ihmisten on saatava voida hyvin
Kyllönen toteaa, että hänen luettelemansa asiat eivät korjaannu hetkessä. Siihen tarvitaan useampi vaalikausi.
– Se on iso työmaa, mutta sen kannattaa tehdä, koska siten valtiontalous voidaan tasapainottaa kestävällä tavalla ja samalla varmistaa, että myös meidän kansalaisemme, ihmiset voivat tässä maassa paremmin kuin nykyisin, hän sanoo.
– Valtiontalouden tasapainon lisäksi on mietittävä, myös ihmistemme hyvinvoinnin tasapainoa. Sillä valtio on niin vahva kuin sen tärkeimmät tuotannon tekijät, eli elävät ja hengittävät ihmiset ovat. Kriisinkestävyys lähtee kaikkein vahvimmin ihmisistä.
Kehysmenettely uusiksi
Kyllönen uskoo, että nykyisellä systeemillä hyvinvointivaltio ajetaan kokonaan alas.
– On surullista, että valtiovarainministeriö ei ole lainkaan innostunut näistä edes keskustelemaan, ellei poliittinen koneisto tee laajaa pitkän aikavälin linjausta, että nämä laitetaan kuntoon, hän sanoo Kansan Uutisille.
Iso ongelma on kehysmenettely. Kyllönen huomauttaa, että valtion taloutta ohjaava kehysmenettely ei tue lainkaan sitä, että ison mittaluokan ongelmia korjattaisiin.
– Ikuinen juustohöylääminen tulee johtamaan vain hyvinvointivaltion hiljaiseen alasajoon ja ongelmien syvenemiseen. Se maksaa meille entistä enemmän.
Kyllösen mielestä voi hyvin kysyä, miten hallitus voi väittää, että on pakko säästää.
– Ei ole pakkoa typeryyteen, jos poliitikot päättävät, että isot ongelmat laitetaan kuntoon valtion kehysmenettelystä riippumatta.
Miksei valtiovarainministeriö sitten puutu näihin ongelmiin?
– Ikävä tosiasia on se, että meidän nykyinen valtiontalouden kehysmenettely ja talouspolitiikan rakenteet, eivät ohjaa korjaamaan isoja ja kalliita yhteiskunnan ongelmia juurisyineen, koska niistä ei yhdessä hallituskaudessa ole saavutettavissa nopeita korjausliikkeitä tai talouden pikavoittoja, hän arvioi.
– Sen sijaan järjestelmä ohjaa juustohöyläämiseen ja täysin kestämättömään leikkuripolitiikkaan, joka ei johda mihinkään korjaavaan, vaan päinvastoin syventää näiden isojen rahanreikien juurisyiden kasvattamia ongelmia ja lisää pidemmällä aikavälillä vain näiden kulujen kasvua.
Kyllösen mukaan sakset eivät riitä työkaluksi.
– Tarvittaisiin kunnon kirves ja saha, jolla nykyinen kehysmenettely korjattaisiin sellaiseksi, että nämä isot systeemiset ongelmat aidosti yhteiskunnassamme korjattaisiin kuntoon, hän sanoo.
– Silloin meillä olisi lopputuloksena pidemmällä aikavälillä kestävä kansantalous, paremmin voivat kansalaiset, vahvempi työkyky ja todennäköisesti myös tuottavampi toimintamalli kaiken kattavasti.
uutiskirje 