Jussi Virkkunen: Toivo, Helsingin Sanomain gallup julkaistiin tänään aamuyöstä. Suurin huomio taitaa olla siinä, että puolueiden kannatus on aika vakaata. Mihin itse kiinnitit huomiota?
Toivo Haimi: No, ainakin huomionarvoista on se, että SDP:n liito gallup-kärjessä vaikuttaisi olevan tasaista. Vaaleihin on kuitenkin hitusen yli vuosi aikaa, eli kaikenlaista ehtii tapahtua vielä ennen H-hetkeä. Eivätkä kampanjatkaan ole vielä edes alkaneet.
Itse pohdin sitä, miten demareilla onnistuu laskeutuminen gallup-lukemista vaalitulokseen. Muistetaan toki se, että vuoden 2019 vaalien alla sosialidemokraattien gallup-johto kuihtui kasaan juuri ennen vaalipäivää, ja jos vaalit oltaisiin järjestetty paria viikkoa myöhemmin, olisi eduskunnan suurin puolue ollut perussuomalaiset.
Vasemmistoliiton ei kannattaisi kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa, vaikka V-tyylillä liidetäänkin.
Voisi kuvitella, että demareiden puoluetoimistolla suunnitellaan nyt vaalikampanjasta tyylikästä Telemark-laskeutumista vaalipäivään.
Entäpä Jussi? Mitä sinä näit, kun katsoit päivän käppyröitä?
JV: Kiinnitin huomiota vasemmiston kannatuskehitykseen. Se on nyt tasaantunut HS:n gallupissa kymmenen prosentin paikkeille, nyt kannatus on 10,4 prosenttia. Koko alkuvuoden vasemmiston kannatus on ylittänyt kymmenen prosenttia, mikä kielii vahvasta perustasosta.
Jos katsoo pitempää kaarta, näkyy jossain määrin mielenkiintoinen ilmiö. Kevään 2023 katastrofista alkaa olla aikaa. Eduskuntavaalien jälkeen kannatus lähti nousuun ja huipentui kesän 2024 eurovaalien jälkeen yli kymmenen prosentin kannatukseen.
Tuon jälkeen tuli taas pieni notkahdus, lokakuussa 2024 vasemmisto sai 8,6 prosenttia HS:n gallupissa. Viime vuoden toukokuussa oltiin taas yli kymmenessä prosentissa, kunnes kesän jälkeen tuli taas pientä laskua, joka kääntyi nousuksi loppuvuodesta.
Notkahduksista huolimatta kiinnittäisin huomiota siis siihen, että vasemmiston peruskannatus on vahvistunut aika tasaisesti. Eikö olekin mielenkiintoista?
TH: Kyllä, vasemmistolla on nyt tuulirako, joka antaa suotuisat olosuhteet ponnistaa vaalikampanjassa kohti vaalivoittoa. Tästä on toki ”kiittäminen” ennen kaikkea pääministeri Petteri Orpon oikeistohallitusta, jonka katastrofikapitalistinen politiikka on syystäkin työntänyt ihmisiä vasemmalle.
Vasemmistoliiton ei kannattaisi kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa, vaikka V-tyylillä liidetäänkin. Kuten kirjoitin aikaisemmin kevättalvella, vaalit ratkaistaan vaalipiireissä ja paikallisesti. Silloin tärkeintä ei ole puolueen valtakunnallinen gallup-kannatus, vaan paikallisten ehdokkaiden ja puolueväen näkyvyys. Silti luulen Minja Koskelan voivan myhäillä tyytyväisenä siitä, että vasemmiston kannatuskäyrä sojottaa tällä hetkellä pystyssä kuin Jens Weißflog Sarajevossa 1984.
JV: Toki näin. Olemme muistaakseni todenneetkin, että jos vasemmiston kannatus ei näissä olosuhteissa olisi noussut, pitäisi olla huolestunut.
Jos sitten katsoo koko punavihreää kenttää, on demarien, vasemmiston ja vihreiden yhteiskannatus 44 prosentin luokkaa. Muutoksen tuulia on ilmassa, kun kokoomuksenkin kannatus on laskusuunnassa.
Vasemmiston ja vihreiden keskinäinen vääntö on myös mielenkiintoinen. Ylen gallupissa ero on yli 2 prosenttiyksikköä, Helsingin Sanomain mittauksessa ero on puolitoista prosenttiyksikköä.
Mutta tosiaan, ehdokasasettelu on alkanut. Kannatuksen toteutumiseen tarvitaan hyvää listaa.
Mainitsemisen arvoinen lopetus lienee se, että yksi vaaliteema on jo lukittu, eli ”mistä juuri sinä leikkaisit”. Muita teemoja vielä odotellaan, ja joku niistä tulee olemaan yllättävä. Se voi sekoittaa pakkaa vielä todella paljon.
TH: Sanon vielä lopuksi, että hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on 38,4 prosenttia. Se on jo todella vähän, ja vastatuuli näyttäisi vain jatkuvan.
Ja sekin on mainitsemisen arvoista, että SDP:n ja vasemmistoliiton yhteenlaskettu kannatus on tällä hetkellä 35,2 prosenttia, kun se oli eduskuntavaaleissa 2023 vielä 27 prosenttia.
uutiskirje 
