”Täälläkö vietetään demokratian hautajaisia?”

Ensi-iltaan on viikko ja esityksen toinen puoliaika on ”ihan levällään”. Ohjaaja on menettänyt äänensä.

Ruusu Haarla ja Olga Palo istuvat läppärit sylissään ja muokkaavat käsikirjoitusta lennossa, sen mukaan mitä ohjaaja kähisee.

Kaaoksen keskellä on syntymässä, näin uskaltaa jo sanoa, yksi kevään kiinnostavimmista teatteriesityksistä.

On monien etu, että köyhimmät tallataan vahvempien jalkoihin.

Eduskunta on jatkoa Susanna Kuparisen Helsingin Ylioppilasteatteriin tekemälle Valtuusto-trilogialle. Esityssarja pyrki selvittämään, miten valtaa Suomessa käytetään ja kenen taskuihin yhteiset rahat lopulta menevät.

Samoilla vesillä liikutaan Eduskunnassakin.

Lähtökohta oli Kuparisen mukaan hyvin konkreettinen. Hän halusi tutkia miten eduskunta toimii.

– Kenen suulla puhuvat ne 200 kansanedustajaa, jotka eduskuntaan on valittu, Kuparinen kysyy, ja vastaa itse:

– Suurten etujärjestöjen, kuten Elinkeinoelämän keskusliiton, Finanssialan keskusliiton ja ay-liikkeen.

Kaikkein köyhimpien suulla ei hänen mukaansa puhu kukaan. Eikä se ole sattumaa, vaan poliittinen tahto.

– On monien etu, että köyhimmät tallataan vahvempien jalkoihin.

– Silloin ollaan ajauduttu kauas hyvinvointivaltiosta, jota lähes kaikki poliitikot kuitenkin sanovat puolustavansa.

Eduskunnan päähenkilöitä ovat suomalaiset kansanedustajat, joiden repliikit on poimittu suoraan eduskunnan täysistuntojen pöytäkirjoista. Esitystä varten on myös haastateltu lukuisia viranomaisia ja asiantuntijoita.

Tutkimustyön tuloksena esityksen teemoiksi nousivat muun muassa työttömien nuorten toimeentulotukea leikkaava ”Lex Soininvaara” ja harmaa talous.

Matti Vanhasen lautakasan alla muhii mätäpaise, jonka juuret johtavat Hakan konkurssiin.

Törmätessään pöyristyttäviin aukkoihin finanssivalvonnassa ja kaikkialla rehottavaan ”maan tapaan”, Susanna Kuparinen myöntää kyynistyneensä. Ei läpeensä kuitenkaan.

– Tieto lisää tuskaa, mutta myös voimauttaa.

Voima-lehden toimituspäällikkönäkin toimiva Kuparinen uskoo taiteen voimaan. Maailmaa voi muuttaa näyttämällä ja paljastamalla vialliset rakenteet.

– Pelkästään tiedotusvälineitä seuraamalla asioista saa hajanaisen kuvan. Teatteri voi näyttää, että rakenne on lopulta aika selkeä. Olemme onnistuneet, jos katsoja lähtee teatterista vihaisena.

Susanna Kuparinen, Ruusu Haarla, Akse Petterson: Eduskunta – satiiri vaurauden uusjaosta. Ensi-ilta Ryhmäteatterissa 4. maaliskuuta.