Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja Lauri Finér, valtiovarainministeriön ennusteita ja vaikutusarvioita on ennenkin kritisoitu, mikä tekee nyt tilanteesta poikkeuksellisen?
LF: Aiemmin valtiovarainministeriön ennusteita ja vaikutusarvioita koskeva kritiikki on liittynyt erityisesti niihin liittyvään epävarmuuteen sekä käytettyjen oletusten puutteisiin, jopa vinoumiin. Ministeriötä ei kuitenkaan juurikaan ole kritisoitu epäjohdonmukaisuudesta. Juuri tämä tekee veronalennusten vaikutusarvioita koskevasta kritiikistä poikkeuksellista.
Ulospäin näyttää, että VM muutti mielensä vaikutusarvioista vain muutaman viikon sisällä. Jopa tämän vuoden maaliskuun lopulla päivätyssä muistiossaan ministeriö oli kriittinen esimerkiksi sille, että yhteisöveroveronalennukset toisivat kasvua, saati sitten rahoittaisivat itsensä.
”Siltä osin ei näytä kovin hyvältä”
Kaiken lisäksi VM uusi kanta on ristiriidassa tutkimustiedon kanssa. Akateemiset tutkijat ovat kutsuneet muuttuneita arvioita veronalennusten korkeista itserahoitusasteista ”optimistisiksi”. Tutkimustiedon sijaan ministeriö näyttää tulleen elinkeinoelämän lobbarien sekä heidän ehdottamiaan veronalennuksia toteuttavan hallituksen linjoille.
VM:n mielenmuutos käy hyvin ilmi VM:n ylimmän virkamiehen, kansliapäällikkö Juha Majasen kommenteista. Vielä helmikuussa hän kritisoi Helsingin Sanomissa EK:n väitteitä yhteisöveron alentamisen ja suurituloisten työn verotuksen keventämisen hyödyistä varsin suorin sanoin:
”Kasvu on ollut yli viisitoista vuotta kituliasta, vaikka sinä aikana esimerkiksi yhteisöveroa on alennettu ja yritysten maksuja kevennetty Kela-maksun poistolla ja kilpailukykysopimuksen mittavilla maksunalennuksilla. Nämä kokemukset eivät hirveän hyvin tue sitä, että veronkevennyksillä saataisiin aikaan merkittävää kasvua.”
Vain muutaman viikon kuluessa Majasen kanta muuttui hätkähdyttävästi. Hän antoi huhtikuun puolivälissä STT:lle haastattelun, jonka mukaan suurituloisimpien verotuksen keventäminen ja yhteisöveron alentaminen ovat ”VM:n suosituslistan kärjessä puoliväliriiheen”.
Majasen mukaan isotuloisten marginaaliverojen alennus ”saattaa jopa maksaa itsensä takaisin” ja ”yhteisöveron alentaminen puolestaan on talouden uudistamisen näkökulmasta merkittävä toimenpide”, joka ”kannustaa investoimaan”. Samalla hän sivuutti sen, että pari viikkoa aiemmin tehty ministeriön muistio ja laaja tutkimuskirjallisuus sanoo jotain aivan muuta.
Nostit itse esiin erityisesti VM:n näkemyksen yhteisöverolaskun kevennyksen itserahoitusasteesta. VM on nostanut sen vaikutukset lähemmäksi tutkimuskirjallisuuden yläreunaa. Mitä se tarkoittaa todennäköisyyksille?
LF: Huomionarvoista on, että VM:n arvio yhteisöveron 60 prosentin itserahoitusasteesta ei perustu varsinaisesti mihinkään kunnollisen arviomenetelmään. Vaikutuksia koskevassa muistiossa on esitetty laskelma, joka päätyy kyseiseen lukuun, mutta sen oletuksia voi pitää kiistanalaisina.
Lisäksi arviota on perusteltu yli kymmenen vuotta vanhoilla teoreettisilla simulaatioilla, vaikka yhteisöveron kasvuvaikutuksista on laajasti tuoretta empiiristä tutkimusta, myös Suomesta. Esimerkiksi tällaisia tutkimuksia tehnyt Tuomas Matikka arvioi, että itserahoitusaste olisi ennemmin kymmenen tai 20 prosenttia.
Suurituloisimpien veronkevennyksen on sanottu olevan tutkimuskirjallisuuden perustella kaikkein todennäköisimmin täysin itsensä rahoittava. Kuinka vakaa näyttö tälle on?
LF: Eipä kovin vakaa. Itse uskaltaisin sanoa, että jonkin verran se rahoittaa, mutta tuskin likimainkaan kokonaan. Verotuksen dynaamisia vaikutuksia koskevissa tutkimuksissa on toki hyvä muistaa, että niiden tulokset vaihtelevat suuresti niin menetelmistä kuin olosuhteista riippuen.
Tutkimustulokset ovat siis epävarmoja eivätkä mitenkään yksiselitteisiä. Johtopäätöksiä ei voi perustaa suoraan empiiriseen tutkimukseen, vaan niiden lisäksi tarvitaan teoriapohjaista mallinnusta sekä sen vaatimia oletuksia.
Tämä on vain hyväksyttävä, sillä vaikutuksia ei ole mitenkään helppo tutkia – ei varsinkaan pitkällä aikavälillä. Samalla epävarmuus antaa tilaa myös tarkoitushakuisille tulkinnoille.
Miten veronalennukset voisivat sitten rahoittaa itsensä?
LF: Teoriassa veronalennukset voivat rahoittaa itseään kolmella tapaa. Joko niin, että ihmiset tekevät enemmän työtä, työn tuottavuus kasvaa tai sitten he vähentävät verovälttelyä, kun veronalennus pienentää kannusteita vaikkapa tulonmuuntoon tai pimeään työhön.
Eniten on tutkittu sitä, miten veronalennukset vaikuttavat työn tarjontaan eli työn määrään lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä. Tältä osin johtopäätös on jotakuinkin se, että eipä kovin paljon. Vaikutus verovälttelyyn voi olla jopa suurempi kuin työntekoon.
Suomessa verovälttelyä olisi helpoin estää poistamalla listaamattomien yhtiöiden osinkoverohuojennus, joka kannustaa muuntamaan ansiotuloa pääomatuloksi, kun isotuloinen voi näin jopa puolittaa veronsa.
Sen sijaan vähemmän on tutkittu tuloverotuksen vaikutusta tuottavuuteen ja pitkän aikavälin vaikutuksia. Tämä johtuu siitä, että näitä vaikutuksia on vielä vaikeampi tutkia luotettavasti. Pitkällä aikavälillä talouteen vaikuttavat niin monet asiat, että veronalennuksen vaikutusta on käytännössä mahdoton erottaa mistään datasta. Myöskään tuottavuutta ei voi varsinaisesti objektiivisesti havaita.
Yksittäisissä tutkimuksissa sitä on yritetty johtaa muun muassa työpaikanvaihtoihin liittyvistä palkan muutoksista. Näin on tehty esimerkiksi viime aikoina paljon viitatussa Henrik Klevenin tutkimuksessa. Tutkimus on akateemisesti kiinnostava ja johtaa toivottavasti uusiin tutkimuksiin.
Politiikan kannalta tutkimuksen painoarvoa on nostanut lähinnä se, että johtopäätöksiä voi hyödyntää, jos haluaa lobata veronalennusten puolesta – siis kiistää aiempaa vakiintunutta käsitystä veronalennusten kohtuullisen pienistä vaikutuksista kasvuun. On näet kiistanalaista, mitä Klevenin tutkimuksen havainnot kertovat tuottavuudesta ja varsinkaan sen muutosten mittaluokasta.
Lisäksi itserahoittavuuden arviointi tutkimuksen pohjalta vaatii lukuisia oletuksia ja yleistyksiä koko väestön tasolle. Näiden oletusten pohjaksi taas ei ole kovin luotettavaa dataa.
Esimerkiksi Verotutkimuksen huippuyksikön johtaja Kaisa Kotakorpi on kommentoinut, että kyseisen ”tutkimuksen perusteella ei ole mahdollista laskea sitä, miten suurituloisten rajaveron muuttaminen muuttaisi verotuloja Suomessa. Sen pohjalta ei voi myöskään tehdä voimakkaita politiikkasuosituksia.”
VM on yleensä korostanut laskemissaan varovaisuusperiaatetta. Kuinka hyvin sitä nyt on noudatettu?
LF: Siltä osin ei näytä kovin hyvältä. Vaikuttaa, että arviot ovat yläkanttiin ja niitä on helpoin selittää sillä, että tämä vastaa hallituksen tarpeita.
Ainakin toistaiseksi VM:n selitykset suunnanmuutoksesta ovat vain herättäneet lisää kysymyksiä. VM on perustellut optimistisia arvioitaan sillä, että hallitus on tehnyt veronalennusten lisäksi muitakin kasvuun vaikuttavia toimia, jolloin eri päätökset voisivat vahvistaa toisiaan.
Eri toimien vaikutuksia ei siis vain ynnättäisi yhteen vaan dynaamiset vaikutukset loisivat uusia dynaamisia vaikutuksia. On epäselvää, mihin tällainen oletus perustuu. Pikemminkin aiemmin on ajateltu, että päällekkäiset toimet heikentävät toisiaan muun muassa niin kutsuttujen ristikkäisvaikutusten vuoksi.
Yritin tätä kysyä jo valtiovarainministeriön kansantalousosaston osastopäällikkö Mikko Spolanderilta, mutta en saanut vastausta. Voiko kukaan lopulta sanoa, missä vaiheessa nämä luvatut dynaamiset vaikutukset ovat toteutuneet?
LF: Joku saattaa sanoa, mutta hän puhuu ilman parempaa tietoaan. Tätä asiaa ei voi aukottomasti tutkia koskaan.
lehti 