Useat Euroopan maat ovat ilmoittaneet vetäytyvänsä maamiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta. Sopimuksessa pysymisen puolesta kampanjoivat varoittavat, että jos sopimus ei enää päde, vuosikymmenien työ aseiden riisumiseksi valuu hukkaan ja lukuisat ihmishenget ovat vaarassa.
Latvian parlamentti hyväksyi maan vetäytymisen Ottawan sopimuksesta 16. huhtikuuta, muutama viikko sen jälkeen, kun Viron, Liettuan, Puolan ja Suomen hallitukset olivat ilmoittaneet vastaavista aikeistaan.
Maat ovat perustelleet vetäytymistään Venäjän kasvaneella aggressiolla. Sopimuksesta irtautumista vastustavien mielestä niiden lähtö sopimuksesta heikentää sitä ja tuottaa vakavia humanitaarisia ongelmia.
Miinan uhriksi joutuu usein lapsi
– Ollaan vielä kaukana sopimuksen päättymisestä kokonaan, mutta tämä on paha takaisku ja hyvin masentavaa kehitystä. Henkilömiinat ovat vastenmielisiä, koska ne ovat umpimähkäisiä ja niiden humanitaariset vaikutukset kestävät pitkään, Human Rights Watchin (HRW) kriisi-, konflikti- ja aseosaston apulaisjohtaja Mary Wareham sanoo.
HRW on yksi kansainvälisen maamiinojen kieltoa ajavan ICBL:n (Internatonal Campaign to Ban Landmines) perustajista.
Ottawan sopimus kieltää henkilömiinojen käytön, tuotannon, kuljetuksen ja varastoinnin. Sopimuksen on hyväksynyt 165 valtiota. Venäjä, Yhdysvallat, Kiina ja Pohjois-Korea eivät kuulu allekirjoittajiin.
Miinakieltoa tukevat korostavat, että ne aiheuttavat, paitsi suoranaisia ihmisuhreja ja kärsimyksiä, myös joukkopakoja, estävät humanitaarisen avun toimituksia ja hidastavat kriiseistä toipumista. Suurin osa eli noin 80 prosenttia maamiinojen uhreista on siviilejä. Erityisen usein uhreiksi joutuvat lapset.
– Miinat ja muut räjähteet aiheuttavat edelleen paljon kuolemia ja vakavia, usein elinikäisiin vammoihin johtavia loukkaantumisia, Shabia Mantoo, UNHCR:n tiedottaja toteaa. Hänen mukaansa juuri siellä, missä ihmisten hätä on suurin, miinat usein estävät avun perillepääsyn.
Humanitaariset järjestöt pitävät Ottawan sopimusta keskeisenä syynä siihen, että miinauhrien lukumäärä on vähentynyt. Vuonna 1999 miinat silpoivat noin 25 000 ihmistä vuodessa, vuonna 2023 luku jäi alle 5 000:een. Myös miinojen saastuttamien valtioiden ja alueiden määrä on laskenut. Vuonna 1999 se oli 99, vuonna 2024 miinoitettuja alueita oli 58.
Sopimus sisältää myös vaatimuksia jäsenmaille, joiden täytyy raivata ja tuhota miinat sekä tarjota uhreille apua. Viime vuoden loppuun mennessä 33 valtiota oli raivannut alueeltaan kaikki jalkaväkimiinat.
Uusien ja kärjistyvien konfliktien myötä miinojen uhriluku on kuitenkin viime vuosina noussut. ICBL:n maamiinamonitori (2024) osoitti, että vuonna 2023 ainakin 5 757 ihmistä 53 maassa kuoli tai vahingoittui miinaräjähdyksessä. Nousua edelliseen vuoteen kertyi 22 prosenttia.
Eniten miinaturmia sattui Myanmarissa 1033. Vuoteen 2022 verrattuna luku on kolminkertainen. Myanmaria seurasivat Syyria (933), Afganistan (651), Ukraina (580) ja Jemen (499).
Kansainvälinen Punainen Risti (ICRC) varoitti huhtikuussa julkaistussa raportissaan miinoista ja muista sodan ”räjähtävistä jäänteistä”, että vuonna 2025 tilanne tulee pahenemaan.
– Omatekoisia räjähteitä käytetään yhä enemmän, rintamalinjat siirtyvät ja turvallisuustilanne heikkenee. Se tekee puhdistamisen vaikeaksi ja jättää yhteisöt vaaraan, raportissa todetaan.
Miinakiellosta luopuminen voi johtaa kemiallisten ja biologisten aseiden hyväksymiseen
Ukrainassa maamiinoja on kylvetty maastoon Venäjän hyökkäyksen jälkeen runsaasti . Venäjän armeija on miinoittanut valtavia maa-alueita, myös Ukrainan joukot ovat käyttäneet jalkaväkimiinoja. Arviolta 30 prosenttia Ukrainan alueesta on maamiinojen ja räjähtämättömien ammusten saastuttamaa.
– Naton mukaan Ukraina on nyt maailman miinoitetuin valtio ja sinne on kylvetty miinoja enemmän kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Humanitaariset seuraukset ovat monenlaisia. Koulut, asuma-alueet, tiet ja muu infrastruktuuri ovat räjähteiden saastuttamia, samoin viljelymaat, mikä uhkaa ruokaturvallisuutta, miinanraivausoperaatioita eri puolilla maailmaa tekevän Halo trust -kansalaisjärjestön tiedottaja selittää.
– Halo-miinanraivaajat työskentelevät vapautetuilla alueilla, mutta vie vuosia – jollei vuosikymmeniä – puhdistaa Ukraina maamiinoista. Lähimpänä etulinjaa olevilta alueilta suurin osa ihmisistä on joutunut siirtymään muualle ja osa alueista voi pysyä asumiskelvottomana pitkään ennen kuin ne saadaan täysin turvallisiksi.
ICBL:n viestintäpäällikkö Charles Bechara pelkää, että maamiinojen hyväksymisen yleistyminen johtaa niiden laajempaan leviämiseen ja käyttöön.
– ICBL on varoittanut vaarallisesta luisumisesta huonoon suuntaan. Jos vakiintuneita sääntöjä rikotaan jännitteisinä aikoina, se voi johtaa muidenkin kiellettyjen aseiden käytön uudelleenharkintaan, Bechara sanoo viitaten esimerkiksi kemiallisiin ja biologisiin aseisiin.
– Miinaräjähdyksistä selvinneet ovat shokissa ja kauhuissaan siitä, että eurooppalaiset maat ovat aikeissa horjuttaa hyvää kehitystä ja tehdä virheet, joita kymmenen maat katuvat. Euroopan maiden vetäytyminen [Ottawan sopimuksesta] lähettää sisäisistä tai ulkoisista turvallisuusuhkista kärsiville maille ongelmallisen viestin kyseisten aseiden hyväksyttävyydestä.
Bechara sanoo, että miinanraivausjärjestölle on selvää, etteivät aseet, jotka tappavat ja vammauttavat pääsääntöisesti siviilejä, voi vastata valtion turvallisuudesta.
– Sotilasasiantuntijat, muun muassa Latvian asevoimissa ovat tulleet johtopäätökseen, jonka mukaan nykyaikaiset aseet tarjoavat miinoja tehokkaamman puolustuksen ilman siviilien vahingoittamista.
uutiskirje 