Sorsa-säätiön toiminnanjohtaja Lauri Finér, Yle kertoi tällä viikolla, että hallituksen tosiasiallinen sopeutusmäärä on kaukana pääministeri Petteri Orpon ja valtiovarainministeri Riikka Purran väittämästä 10 miljardista. Te olette jo useamman vuoden ajan sanoneet samaa. Oliko Ylen jutussa siis lopulta kovinkaan paljon uutta?
Ylen jutun pääpointti on se, että VTV:n arvion mukaan hallituksen vuositason tosiasiallinen sopeutus on noin 3,5 miljardia euroa, kun hallitus väittää tehneensä 10 miljardin euron sopeutuksen.
Ero todellisuuden ja hallituksen puheiden välillä on siis valtava. Se on uutinen, kun Petteri Orpon kokoomus ja Riikka Purran perussuomalaiset voittivat vuoden 2023 vaalit nimenomaan lupauksilla julkisen talouden sopeuttamisesta.
Ylen jutussa tuotiin myös esiin, että ero johtuu hallituksen kirjanpitokikkailusta, joka alkoi heti sen hallitusohjelmassa kesällä 2023. Kikkailua on ollut sittemmin montaa sorttia. Sellaisena voidaan pitää muun muassa sitä, ettei hallitus ole huomioinut laskelmassaan kaikkia menolisäyksiään ja veronalennuksiaan.
Lisäksi mukaan on laskettu menoleikkausten ja veronkorotusten ohella niin kutsuttuja dynaamisia vaikutuksia, jotka ovat enemmän toiveiden varassa. Niitäkin on kuitenkin huomioitu vain valikoiden.
On tärkeää, että päämedia nostaa asian vihdoin esiin. Sanon vihdoin, sillä hallituksen valikoivat laskelmat ovat olleet tiedossa jo syksystä 2023. Myös VTV nosti asian esiin jo joulukuun 2023 raportissaan havainnekuvan kera (s. 45). Silti hallituksen sen omaa sopeutusta liioittelevat luvut ovat jääneet elämään julkiseen keskusteluun.
Vuonna 2023 ei tietenkään vielä pystytty huomiomaan hallituksen sen jälkeen tekemiä päätöksiä. Ylen jutun 3,5 miljardin luku perustuukin VTV:n tuoreimpaan raporttiin, joka julkaistiin viime vuoden joulukuussa (ks. s. 41 kuvio).
VTV on nojannut arvionsa hallituksen itse huhtikuussa 2025 julkaisemaan julkisen talouden suunnitelmaan ja syksyn 2025 budjettiesitykseen. Talouspolitiikan asiantuntijamme Jussi Systä käsitteli kirjoituksessaan julkisen talouden suunnitelman lukuja jo viime kesänä. Sosten pääekonomisti Otto Kyyrönen päivitti lukuja syyskuun 2025 laskelmassaan, kun hallitus oli julkaissut budjettiesityksensä. Useat muutkin asiantuntijat kritisoivat budjettiesityksen kikkailua tuoreeltaan.
Kyyrösen syyskuun laskelma oli käytännössä sama kuin VTV:llä kolme kuukautta myöhemmin julkaisema ja se, mistä Yle nyt uutisoi. Budjettilukuja tarkemmin seuraaville Ylen jutussa ei siis ollut juuri uutta.
VTV ja valtiovarainministeriö eivät olleet samaa mieltä sopeutuksen suuruudesta. Mistä se johtuu ja kumpi on oikeassa?
VTV:n arvio hallituksen sopeutuksesta on siis noin 3,5 miljardia euroa, kun finanssineuvos Jenni Pääkkösen mukaan se on VM:n ”ennusteessa reilu viisi miljardia vuoden 2027 tasolla”. On vaikea sanoa tarkkaan, mistä ero johtuu, kun VM:n laskelman yksityiskohdat eivät ole tiedossa.
Ylen haastattelun pohjalta voi kuitenkin päätellä eron johtuvan siitä, että VM ja VTV ovat laskeneet hieman eri asioita. VM ei ilmeisesti ole huomioinut sopeutusta pienentäväksi esimerkiksi sellaisia hallituksen vuodelle 2027 kaavailemia menonlisäyksiä, jotka ovat väliaikaisia ja poistuvat vuonna 2028.
Toisaalta nämäkin menot heikentävät julkista taloutta vuonna 2027, joka on tarkastelun kohteena. Siitä näkökulmasta VTV:n laskentatapaa voi pitää toimivana. Monet asiantuntijat ovat kritisoineet väliaikaisia menonlisäyksiä kikkailuksi, sillä niillä katetaan varsin normaaleja budjettimenoja, jotka seuraava hallitus joutuu kaivamaan jostain muualta.
Erot VM:n ja VTV:n luvuissa kertovat osaltaan siitä, kuinka tärkeää miljardeista puhuessa on tietää, mitä luvuilla todella tarkoitetaan ja mitä ne pitävät sisällään. Muuten ei tiedetä, mistä puhutaan, ja voidaan puhua toisten ohi.
Mikään luku itsessään ei siis ole totta, oikein tai väärin. Numero on vain numero. Lukujen luotettavuutta pitääkin tarkastella siitä näkökulmasta, mitä sillä halutaan kuvata. Esimerkiksi VTV:n 3,5 miljardia euroa kuvaa varsin hyvin Orpon hallituksen päätösten vaikutusta julkiseen talouteen vuoden 2027 tasolla. Se ei kuitenkaan kerro, mikä hallituksen päätösten pysyvä suora vaikutus julkiseen talouteen on.
Siitä ei kuitenkaan kerro myöskään VM:n reilu 5 miljardia. Edellä mainittujen väliaikaisten menonlisäysten poistuminen vahvistaa julkista taloutta myöhemmin, mutta vastaavasti hallituksen päättämä miljardiluokan puolustusmenojen nosto heikentää sitä vuodesta 2029 alkaen. Ne huomioiden hallituksen pysyvä sopeutus jää vieläkin pienemmäksi eli noin 1,5 miljardiin euroon.
Ajallisen tarkastelun ohella myös sopeutuksen määritelmällä on väliä. Edellä mainitut luvut koskevat vain niin kutsuttua suoraa sopeutusta. Niissä ei siis ole huomioitu päätösten käyttäytymisvaikutuksia, joita kutsutaan usein dynaamisiksi vaikutuksiksi.
Esimerkiksi leikkaukset heikentävät talouskasvua ainakin lyhyellä aikavälillä, mikä heikentää myös julkista taloutta ja pienentää sopeutusvaikutusta. On jopa mahdollista, että suora sopeutus heikentää julkista taloutta, jos se syventää taantumaa.
Vastaavasti julkiset investoinnit ja koulutuksen kaltaiset palvelut tarkoittavat menoja, jotka heikentävät suoraan julkista taloutta. Samalla ne kuitenkin luovat kysyntää, mikä lisää kasvua ja myös verotuloja. Pidemmällä aikavälillä investoinnit ja koulutus ovat välttämätön edellytys suuremmalle kasvulle, mikä edelleen vahvistaa julkista taloutta.
Dynaamisten vaikutusten nostaminen keskusteluun on tärkeää. Samalla se tekee siitä vielä monimutkaisempaa, sillä niitä on monenlaisia, ne toteutuvat eri ajanjaksoilla ja vaikutukset vievät eri suuntiin. Ylipäänsä tutkimustieto vaikutuksista on epävarmaa. Tämä luo mahdollisuuden sumuttamiselle, kun vaikutuksia voi huomioida valikoiden.
Esimerkiksi hallitus on laskenut 10 miljardiin euron lukuunsa mukaan sosiaaliturvan leikkausten niin kutsuttuja kannustinvaikutuksia, vaikka ne ovat hyvin epävarmoja. Viime keväänä taas kohistiin, kun hallitus kehitti veronalennuksilleen dynaamisia vaikutuksia, joita asiantuntijat pitivät ylioptimistisina.
Samalla hallitus on sivuuttanut laskelmissaan oikeastaan kaikki muut päätöstensä dynaamiset vaikutukset – siis sellaiset, jotka heikentävät julkista taloutta. Näitä ovat esimerkiksi hallitusten leikkausten kotitalouksien kysyntää heikentävät vaikutukset, jotka pienentävät myös verotuloja.
Summa summarum. Luvuilla on helppo hämätä, jos ei ole tarkkaan tiedossa, miten ne on laskettu ja mitä ne kuvaavat.
Orpon hallituksen sopeutuksessa on laskettu paljon dynaamisia vaikutuksia mukaan. Tarkoittaako se, että emme koskaan tule saamaan varmuutta toteutuneen sopeutuksen suuruudesta?
Kyllä, jos sopeutuksen määrää arvioitaessa halutaan huomioida myös dynaamiset vaikutukset. Niitä ei yksinkertaisesti ole mahdollista arvioida kokonaisuutena tarkasti edes jälkikäteen.
Sen sijaan VTV:n tarkastelun kohteena olevan suoran sopeutuksen määrää on helpompi arvioida, sillä arviot päätösten suorista vaikutuksista löytyvät budjetista ja julkisen talouden suunnitelmasta. Ne pitää vain ynnätä yhteen.
Näiden niin kutsuttujen staattisten vaikutustenkin kohdalla on kuitenkin hyvä muistaa, että myös niiden vaikutus muuttuu tilanteen mukaan. Esimerkiksi hallituksen työttömyysturvan leikkauksen julkista taloutta vahvistava vaikutus oli oikeasti korkeampi kuin niitä tehdessä arvioitiin. Tämä johtuu siitä, että työttömyys on kasvanut sittemmin koko ajan korkeammaksi. Siksi myös työttömyysturvan leikkaukset koskevat yhä useampia.
Tietenkin on hyvä kysyä, kuinka paljon työttömyysturvan leikkaukset itsessään aiheuttivat työttömyyttä ja siten kasvattivat työttömyysturvamenoja, kun ne heikensivät kotimaista kysyntää. Mutta tällöin mennään dynaamisten vaikutusten puolella, joita on jo vaikeampi arvioida tarkasti.
Tällä vaalikaudella on monta kertaa väännetty talousasioista, joissa mittaluokka on ollut monia miljardeja. Esimerkiksi VTV väitti, että Marinin hallitus lisäsi menoja 11 miljardilla, missä oli noin 8 miljardia liikaa. Mistä nämä toistuvat väännöt kertovat?
Nyt puhutaan VTV:n marraskuussa kohua herättäneestä raportista, jota kommentoin tarkemmin tuolloin. Ensiksi on syytä todeta, että kyseisen raportin laskelma kuvaa aivan eri asiaa kuin Ylen uutisessa viivattu joulukuinen Finanssipolitiikan valvonnan raportin laskelma.
Sen laskelma kuvaa siis Orpon hallituksen suoran sopeutuksen mittaluokkaa. Sen sijaan marraskuun kohuraportin laskelma tarkasteli Marinin hallituksen päätösten vaikutusten sijaan yleisemmin julkisten menojen kasvua. Siitä huolimatta VTV väitti tuolloin tiedotteessaan, että raportin luvut kuvaavat Marinin hallituksen tekemien päätösten vaikutuksia. Mönkään meni ja kohu oli valmis, kun VM:kin asian totesi.
Väännöt kertovat ainakin siitä, että numerot eivät ole vain numeroita. Ne herättävät keskustelua, sillä luvut ja niiden tulkinta ovat yksi politiikan ja edunvalvonnan työkalu – siis valtaa.
Kertovat tapaukset toki muustakin. Jopa asiantuntijoilla on joskus vaikeuksia hahmottaa tarkkaan talouden tilastoja ja niiden yhteiskunnallista merkitystä. Se voi aiheuttaa väärinkäsityksiä ja jopa mokia. Aika harva ekonomisti lopulta tuntee vaikkapa talouspoliittisen päätöksenteon logiikkaa tai prosesseja kovin hyvin, sillä niitä ei käsitellä taloustieteen opinnoissa kuin pinnallisesti.
On vaarallista kysyä mediasta, mutta kysytään silti. Mitä toimittajien pitäisi oppia näistä väännöistä?
Ainakin sen, että ennen kuin uutisoit jostain talouden numerosta, kannattaa ensin yrittää itse ymmärtää, mitä numero tarkoittaa ja miten se on laskettu. Ilman tätä ei voi edes tietää, onko numero uutinen, ja jos on niin miksi. Se vaatii tietysti aikaa ja vaivaa. Asiantuntijat eivät usein väännä numeroiden merkitystä rautalangasta, jos toimittajat eivät sitä vaadi.
Näen riskin siinä, että faktojen sijaan media keskittyy aihevalinnoissaan liikaa siihen, kuka puhuu. Se voi vinouttaa julkista keskustelua siinä missä amerikkalaisten digijättien algoritmit. Voi hyvin kysyä, miksei vaikkapa edellä mainitsemaani Kyyrösen laskelmaa uutisoitu syyskuussa, vaikka hän esitti monta kuukautta aiemmin aivan samat faktat kuin VTV sittemmin.
uutiskirje 
