Maaliskuun alkupuolella eduskuntapuolueiden edustajat seisoivat vakavina tiedotustilaisuudessa kertomassa, että puolueet sitoutuvat 8–11 miljardin euron sopeutukseen tulevalla vaalikaudella. Mukana sovussa ovat kaikki eduskuntapuolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta, ja vasemmistoliittokin on sitoutunut Euroopan unionin suunnasta tulevaan sopeutustavoitteeseen.
Kuten KU:ssa on monta kertaa kirjoitettu, yllä mainittu 8–11 miljardin sopeutustavoite tarkoittaa nettosopeutusta. Pääministeri Petteri Orpon (sd.) hallitus on nettosopeuttanut 3,5 miljardin edestä eli tavoite on moninkertainen tulevalla vaalikaudella.
Kun kuuntelee nyt poliitikkojen puheita, on vaikea ymmärtää heidän sitoutuneen massiiviseen sopeuttamiseen. Sen verran erilaisia puheet ovat olleet.
Hyvä esimerkki poliitikkojen kyvyttömyydestä ymmärtää tulevan urakan mittaluokkaa, on reaktio valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelän puheisiin. Niemelä kommentoi Ylen haastattelussa, että koko hyvinvointivaltion palvelulupaus täytyy miettiä uusiksi.
– Se tavoite ei hoidu sillä tavalla, että me pikkuisen sipistellään sieltä täältä asioita, vaan se vaatii hyvin paljon uudelleen miettimistä, Niemelä sanoi.
Yhtenä esimerkkinä Niemelä mainitsi liikenneverkon. Hän pohti, pitäisikö osa maaseudun teistä muuttaa takaisin hiekkateiksi. Niiden kunnossapito kun on halvempaa.
Keskustan poliitikot pillastuivat välittömästi. Ei näin saa säästää, kuului viesti.
SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman puolestaan luetteli erilaisia veroporkkanoita, joilla hän haluaisi laittaa vauhtia talouteen. Lindtman myös linjasi, ettei ansiotuloveroa pidä kiristää.
Lindtman ei maininnut, kuinka paljon hänen verolinjauksensa maksaisivat. Otetaan esimerkki: Jos valtio menettäisi niiden vuoksi esimerkiksi 100 miljoonaa, tarkoittaisi se sopeutustavoitteen kasvamista 100 miljoonalla. 8 miljardia olisikin 8,1 miljardia.
Kokoomuksen kansanedustaja Mia Laiho puolestaan vaati dieselin käyttövoimaveron poistamista yksityishenkilöiltä.
On ymmärrettävää, että esimerkiksi Lindtman ei halua puhua, miten hän taloutta sopeuttaisi. SDP on vaatinut, että hallitus peruisi tekemänsä päätöksen yhteisöveron alentamisesta. Vaatimus on siitä hyvä, että SDP tietää hyvin, ettei oikeistohallitus tule sitä perumaan. Keskustan sopeutus on puolestaan levännyt raidehankkeiden vastustamisessa.
Vedetään hatusta, että keskusta ja SDP keksivät tahoillaan miljardin eli 1 000 miljoonan edestä helppoja sopeutuskohteita. Se olisi ihan hyvä alku. Sopeuttamista on sen jälkeen jäljellä vähintään 7 000 miljoonan euron edestä, mahdollisesti jopa 10 000 miljoonan edestä.
Vasemmistoliitto on käyttänyt esimerkkinä sopeuttamisen mittaluokasta, että opetus- ja kulttuuriministeriön toimialan menot ovat noin 9 miljardia.
Otetaan vielä toinen esimerkki: sisäministeriön ja ulkoministeriön lakkauttamisella, mikä tarkoittaisi muun muassa poliisitoimen lopettamista, säästäisi hieman yli 3 000 miljoonaa. Tällainen päätös olisi tietysti täysin mahdoton, mutta tämänkin jälkeen sopeuttamista olisi jäljellä vielä vähintään noin 4 000 miljoonaa.
Tuon summan saisi kasaan vaikkapa lakkauttamalla koko liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan, joka nielee vajaa 4 000 miljoonaa vuodessa. Mutta sitten ei pidettäisi yllä enää edes niitä hiekkateitä.
uutiskirje 
