Oppilaiden vanhemmissa on yhä enemmän ääripäitä. Jotkut opettajista kokevat, että osa lasten ja nuorten vanhemmista puuttuu jopa häiritsevästi koulun opetukseen. Toisessa ääripäässä ovat ne, joita lapsen koulunkäynti ei voisi vähempää kiinnostaa.
– Heihin ei saa minkäänlaista kontaktia. He eivät tule vanhempainiltoihin eivätkä ole yhtään kiinnostuneita lastensa kouluasioista. Osalle on ihan sama mitä koulussa tehdään, professori Hannele Cantell kertoo.
Cantell on koonnut Vaikeat vanhemmat, kurjat kollegat? -kirjaan opettajien kokemia ongelmatilanteita ja ratkaisumalleja.
Hänen mukaansa erityisesti lukion opettajat ovat huomanneet lukiolaisten vanhempien pitävän lapsiaan usein ikäistään kypsempinä. Nuorelle annetaan liikaa päätäntävaltaa, vaikka myös lukiolaisten poissaolot kuuluvat vanhempien selvitettäväksi.
– Vanhemmat saattavat ajatella, että on vain opettajien asia motivoida lukiolaisia opiskeluun. Ei muisteta, että alle 18-vuotias tarvitsee vielä vanhempien opastusta. Jos vanhemmat eivät seuraa mitä opiskelussa tapahtuu, nuori voi hävitä kursseilta.
Yhteyttä pitää ottaa
Cantell korostaa, että vanhempien aktiivisuus on tärkeää. Koulun kannalta ihannevanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä, ovat yhteistyökykyisiä ongelmatilanteissa ja auttavaisia läksyjen kuulustelussa. Liiallinen aktiivisuus kuitenkin näyttäytyy usein opettajan työhön puuttumisena.
– Kun tietty raja ylittyy, opettaja saattaa alkaa jopa pelätä yhteydenottoa. Hän voi kokea odotukset liian suuriksi, Cantell toteaa.
Yhteydenpito vanhempien ja koulun välillä on muuttunut viime vuosina olennaisesti. Sähköiset reissuvihot ja sähköpostiviestit ovat korvanneet paperiset tiedotteet.
– Kääntöpuolena on, että madaltunut viestintäkynnys mahdollistaa myös asiattomat viestit. Sähköpostiin on hyvin helppo tarttua. Monen opettajan ajasta iso osa menee postien lukemiseen.
Cantellin mielestä vanhempien yli-aktiivisuus on seurausta kasvatuskulttuurin muutoksesta. Opettajat on pitkään nähty siveyden sipuleina ja yli-ihmisinä, joiden toimintaa ei ole kyseenalaistettu.
– Nyt tämä rooli on murtunut ja opettajien toimia uskalletaan kyseenalaistaa niin vanhempien kuin oppilaidenkin toimesta.
Cantell korostaa, että kyseenalaistaminen ei tarkoita, että lapset olisivat häiriintyneitä tai vanhemmat huonoja.
– Myös opettajien vuorovaikutustaidoissa on puutteita, hän sanoo.
Cantellin mukaan varsinkin monet nuoret opettajat kaipaisivat opettajankoulutukseen lisää kodin ja koulun yhteistyön sekä vuorovaikutustaitojen käsittelyä.
lehti 