Kemijärven sellutehtaan valvomonhoitaja Juha Pikkarainen muistaa ikuisesti ”mustan torstain” 25. lokakuuta 2007. Silloin Stora Enso ilmoitti pörssitiedotteessaan ja henkilökunnalle aamulla kello 9.00 sekä Kemijärvellä että Summassa, että Kemijärven sellutehdas ja Summan paperitehdas lopetetaan.
– Ilmoitus oli valtava järkytys jokaiselle paikalla olleelle ja muillekin itälappilaisille. Yli 40 vuotta vaurautta ja hyvinvointia Itä-Lappiin tuonut hyvin kannattava tehdas vain kylmästi suljetaan.
Nykyisen Kemijärven kaupunginhallituksen puheenjohtaja toimiva Pikkarainen kertasi tapahtumien kulkua ja seurannaisvaikutuksia keskiviikkona Kemijärvellä pidetyssä kansainvälisessä seminaarissa. Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksen järjestämässä seminaarissa oli osanottajia Suomesta, Kanadasta ja Uruguayista.
Koko ajan kannattava yksikkö
Pikkarainen muistutti yhtiön yrittäneen jälkikäteen väittää, että he ilmoittivat vain suunnittelevansa lopettamista.
– Jokainen paikalla ollut kuuli maajohtaja Aulis Ansaharjun selvästi puhuvan sellutehtaan lopettamisesta. Kemijärven sellutehdasta ei edes myytäisi kenellekään, vaikka ostajia olisi. Käydyt yt-neuvottelutkin olivat vain muodollisuus, joissa kaikki työntekijöiden esittämät ja asiantuntijoiden laatimat tehtaan jatkamiseen tähtäävät muutosesitykset tyrmättiin jyrkästi.
Käsittämättömintä Kemijärven sellutehtaan sulkemisessa oli Pikkaraisen mukaan se, että tehdas oli koko ajan ollut yhtiön kannattavimpien yksiköiden joukossa. Lisäksi tehdas sijaitsi voimakkaasti kasvavien metsien keskellä, kuten sellutehtaan pitääkin sijaita.
– Mikäli Kemijärven sellutehdas olisi edelleen toiminnassa, sen tekemä voitto yhtiölle olisi laskelmieni mukaan tänä vuonna noin 70 miljoonaa euroa.
Vastauksia kaivataan yhä
Tänään Kemijärven sellutehtaan entisillä keittimillä keitetään liukosellua Kanadan Tursossa, missä vanha paperisellutehdas modifioitiin liukosellutehtaaksi.
Pikkarainen kysyi, miksi Stora Enson johto otti mieluummin yhtiölle valtavan imagomenetyksen ja suuren rahallisen tappion, kuin olisi jatkanut Kemijärven sellutehtaan toimintaa?
– Miksi talouselämän rautaiset lainalaisuudet eivät toimineet Kemijärvellä? Hyötyikö jokin taho asiasta? Vastauksia kaivataan.
Koko Kemijärven sellutehtaan sulkeminen ja hävittäminen sekä pitkä prosessi monenlaisine rikkomuksineen osoittaa Pikkaraisen mukaan, että Stora Enso toimii häikäilemättömästi ihmisistä, ympäristöstä ja eri maiden laeista mitään piittaamatta.
– Hämmästyttävintä on, että Suomen valtio ja sen omistama Kela omistavat yhdessä yhä suuren päätösvallan yhtiössä. Tuota päätösvaltaa ei jostain syystä ole haluttu tai osattu käyttää ihmisten parhaaksi.