Tampereella toimii henkitoreissaan puolenkymmentä aktiivista ja omaehtoista teatteriryhmää. Näissä teattereissa on mukana teatterialan ammattilaisia, harrastajia sekä opiskelijoita. Heille kaikille on yhteistä palava ja epäitsekäs halu tehdä omaehtoista teatteria.
Kaikenlainen julkisuus on luonnollisesti näiden teattereiden elinehto. Kalliiseen markkinointikoneistoon harvalla teatteriryhmällä on kuitenkaan varaa.
Ihmettelemme, minkälaisia ovat ne teatteriesitykset, jotka ylittävät valtamedian uutiskynnyksen. Myös monelle teatterialan ammattilaiselle vaihtoehtoteatteri voi olla todellinen vaihtoehto laitosteatteriurautumiseen.
Pispalan teatteri on saanut uudet tilat Pyynikin trikoolta. Tila on kaikilta osin, paitsi sijainniltaan, mitä sopivin teatterin tekemiseen. Tamperelainen yleisö ei mielellään lähde kulttuurielämysten pariin keskustaa kauemmaksi, vaikka bussilla pääsisi etuovelle asti.
Pispalan teatteri on toiminut vuodesta 2009 asti, ja sinä aikana ensi-iltansa on saanut kymmenen erilaista esitystä. Yhtä lastennäytelmää lukuun ottamatta kaikki ovat olleet kantaesityksiä.
Viimeisin Pispalan teatterin esitys on Fernando Arrabalin Guernica, jonka on suomentanut teatteritaiteen maisteri Jyri Pennanen. Guernica on yksi näytelmäkirjallisuuden helmistä, jonka toivoisi saavuttavan myös suuren yleisön. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, sillä kolme viimeistä esitystä on näytelty tyhjille katsomoille.
Mitä meidän tulisi tehdä, jotta saisimme valtamedian kiinnostumaan työstämme ja yleisövirrat siltä osin kääntymään kohti vaihtoehtoista teatteritoimintaa ja ainutlaatuisia esityksiä?
uutiskirje 
