Viikko sitten tässä lehdessä kerrottiin kansanedustaja Jussi Halla-ahon uskollisista aseenkantajista sen perusteella, mitä he itse kirjoittavat Mestarin Facebook-sivulle. Lähes aina omalla nimellä ja kuvalla.
Juttua tehdessä oletuksena oli, että se synnyttää melkoisen säpinän Halla-ahon pää-äänenkannattajassa Hommafoorumissa. Niin se tekikin, mutta enimmäkseen yllättävällä tavalla. Hommalaisilta löytyikin huumorintajua kehittelemään eteenpäin ajatustani siitä, että halla-aholaisuus muistuttaa uskonnollista kulttia.
En nyt tee numeroa siitä, että juttuni oli luvatta kopioitu Hommafoorumille 13 minuuttia sen jälkeen, kun se oli ilmestynyt Kansan Uutisten verkkolehdessä. Halla-aholla on tuhat silmää niin kuin ennen eräällä puolueella. Vai oliko se sittenkin Vaeltavalla aaveella.
Minut on tietenkin haukuttu kukkahattu-mokuttajaksi, mutta sehän on kukkahattua lukuunottamatta totta.
Minut on tietenkin haukuttu kukkahattumokuttajaksi, mutta sehän on kukkahattua lukuunottamatta totta. Hattua en käytä, pipoa kyllä kylmällä.
Täysin puskista tulivat ne hommalaisten mielipiteet, että jutussa oli ihan oikeaa asiaa.
”Sori nyt vaan, mutta kyllä se on käynyt selväksi, että jos joku ujuttaisi Halla-ahon kahviin LSD:tä ja sen seurauksena kansanedustaja kuvattaisiin vääntämässä torttua eduskunnan katolla, niin fanaattisimmat aaltojen tekijät näkisivät siinäkin perfomanssissa yhteiskuntakritiikkiä/sarkasmia/kannanottoa/whatever”, kirjoitti Halla-ahoa kaiketi kannattava, mutta ei fanittava Punaniska esimerkiksi.
Ihan hauskoja olivat ne kehitelmät, joissa jalostettiin halla-aholaisen kultin riittejä ja uhrimenoja. Mestarille keksittiin pohjoiskorealaisesta journalismista tuttuja määritelmiä ja urotekoja. Valokuvaan oli saatu Halla-aho-monumentti.
Mutta kun hommalaiset tämänkin luette, niin pari sanaa niistä panssareista, joista syytätte meitä. Niillä ilmeisesti viitataan takavuosikymmenien veljelliseen avunantoon sosialististen maiden kesken.
Perehtykääpä sen verran historiaan, että vuonna 1968 Suomessa oli kaksi puoluetta, jotka tuomitsivat heti ja selkeästi Tshekkoslovakin miehityksen. Niiden nimet olivat Suomen Kansan Demokraattinen Liitto ja Suomen Kommunistinen Puolue. Jälkimmäistä ei pidä sekoittaa nykyiseen samaa nimeä käyttävään marginaaliryhmään.
Muut puolueet vaikenivat asiasta. SKDL:n ja SKP:n toimintaa paheksuttiin.
Linja piti myös Afganistanin miehityksessä sekä Neuvostoliiton kuolikamppailun yhteydessä, kun panssareita lähetettiin Baltian maiden kaduille.
Panssarivaunujen myönteisestä roolista yhteiskunnan kehittämisessä ei vähintään vuosikymmeniin ole tässä maassa puhunut kuin tasan yksi kansanedustaja.
Jos hommalaiset yllättivätkin myönteisesti viikonloppuna, niin normaaliin menoon siirryttiin heti perään. Kuten Jami Järvinen KU:n verkkolehden blogissaan maanantaina kirjoitti, sähköisti nuoren suomalaisnaisen kuolema Turkissa heti Hommafoorumin. Sanoma oli se, että turkkilaisen kanssa heilastellut nainen sai, mitä oli tilannut, koska turkkilaiset nyt ovat sellaisia.
Suomalaiset hommamiehet ovat kuin peilikuva Jari Tervon uudessa romaanissaan kuvaamalle kurdimies Memedille, joka seuraa tytärtään halki Euroopan tappaakseen tämän klaanin kunnian tähden. Fanaatikot eivät huomaa fanaattisuutta itsessään.
uutiskirje 