Kolmatta kertaa pelattu ja tiistaina päättynyt London Chess Classic -turnaus pitää sisällään uutta ja vanhaa. Vanhaa edustaa pitkät klassisen shakin miettimisajat, seitsemän tuntia peli. Uudempaa taas pisteytys: voitosta kolme, tasapelistä 1 ja häviöstä 0 pistettä.
Kaksi edellistä turnausta voitti Elo-listan ykkönen Norjan Magnus Carlsen.
Tämän vuoden turnauksessa oli 20 pelaajaa, joiden Elo-keskiarvon oli 2 748. Elo -arvoa ”laskivat” englantilaiset pelaajat, joita Lontoon turnauksessa on ollut puolet pelaajista. Tässä turnauksessa heitä oli yhdeksän. Idea vapaavuorolaisesta pelien kommentaattorina oli hyvä ja toimiva.
Turnauksen ennakkosuosikkeja olivat Carlsen, maailmanmestari Intian Vishy Anand ja yli 2 800-eloluinen Armenian Levon Aronian. Vuonna 2000 maailmanmestaruuden Lontoossa Garri Kasparovilta voittanutta Vladimir Kramnikia harva veikkaili voittoon, siksi sopuisaa shakkia hän on pelannut. Kasparovista valmentajan saanut Yhdysvaltojen Hikaru Nakamura oli myös korkealla ennakoissa.
Kuten pahat aavistukset etiöivät, englantilaisista pelaajista tuli turnauksen pisteautomaatteja. Ainoastaan ”maailman vahvin amatööri”, Luke McShane, pysyi kärjen vauhdissa ja sijoittui lopulta neljänneksi 13 pisteellä.
Kolmanneksi sijoittuneen Nakamuran (14 pistettä) paras Lontoon muisto on varmasti neljännen kierroksen voitto mustilla MM-Anandista. Musta kärsi kuningas-intialaisessa avauksessa, mutta Anandin jätettyä parhaimmat jatkot väliin, musta hyökkäsi kuningassivustalla mattiaatoksin voittoon.
Carlsen (15 pistettä) pelasi varmasti, muttei ollut aivan parhaassa tikissään. Vai oliko hän vain vieraskorea?
Samaa ei voi sanoa Kramnikista. Tasapelit huippuvastustajien kanssa, mutta Kramnik vastaan Englanti: 4-0. Kolme asemallista voittoa ja ratkaiseva peli McSnanea vastaan, jossa tämä itse pelasi tasa-asemassa voittoa. Tällaista ei tehdä ilman rangaistusta ex-maailmanmestaria vastaan eli häviö Lukellekin.
Kramnikille voitto oli varmasti tärkeä todistus omista kyvyistä. Hän pelaa varmaa shakkia.
London Chess Classic oli tänäkin vuonna hieno turnaus, mutta yksi asia sitä vähän häiritsi. Tuntui kuin huiput olisivat pelanneet ”turvashakkia” toisiaan vastaan (lähes ainoana poikkeuksena Nakamura) eli he pelasivat varmoja, tasapelimäisiä asemia.
Ehkä kovimmat paukut säästetään MM-kandidaattiotteluihin tai MM-otteluun?
Shakin seuraajalle tämä on vähän sääli. Kramnik on aiheesta itse todennut: ”Maalari maalaa, mitä hän haluaa.” Näinhän se (kai?) menee.