Yhdysvaltalais-kiinalaisen tutkijaryhmän mukaan lumisten talvien mekanismi liittyy siihen, että arktisen merialueen jääpeitteen supistumisen vuoksi meri vapauttaa enemmän lämpöä ilmakehään.
Tämä pienentää lämpötilaeroa arktisen alueen ja sen eteläpuolella olevan Atlantin välillä. Tämä puolestaan heikentää pohjoista suihkuvirtausta, joka tavallisesti tuo lauhempaa ilmaa lännestä Eurooppaan.
Lisäksi avoimen merialueen laajeneminen lisää haihtumista ja tekee ilmasta kosteampaa. Tämä kosteus sataa sitten pohjoisten ilmavirtausten myötä lumena Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Itä-Aasiassa Kiinaa myöten.
Ilmaston yleinen lämpeneminen on kutistanut jään peittämää arktista merialuetta kesäisin ja syksyisin. Erityisen dramaattinen oli muutos vuosina 2006–2007, eikä jääpeite ole myöhempinä vuosinakaan palautunut sitä edeltävälle tasolle.
Samanaikaisesti 3–4 viime talvea, alueesta riippuen, ovat olleet epätavallisen kylmiä ja runsaslumisia suurissa osissa Eurooppaa, Pohjois-Amerikkaa ja Itä-Aasiaa.
Muitakin tekijöitä on
Atlantassa työskentelevän professori Jiping Liun johtaman tutkijaryhmän mukaan vain jääpeitteen laajuudella on selvä ennustava vaikutus talvien lumisuuteen. Esimerkiksi El Niño -sääilmiöllä ei ole samanlaista suoraa yhteyttä.
Yhdysvaltalais-kiinalaisen tutkijaryhmän artikkeli julkaistiin Yhdysvaltain tiedeakatemian PNAS-julkaisussa. Siitä kertoi nettisivuillaan muun muassa BBC, joka kysyi kommenttia Britannian meteorologian laitoksen pitkän aikavälin ennusteisiin erikoistuneelta asiantuntijalta Adam Scaifelta.
Scaife osallistui tutkimukseen, jonka viime vuonna julkaistujen tulosten mukaan myös pienet muutokset auringon toiminnassa voivat vaikuttaa talvisäähän.
Liun ryhmän käsitys arktisen jääpeitteen vaikutuksesta ei ole uusi, mutta se korostaa aiempia tutkimuksia enemmän sen merkitystä.
Scaife ei BBC:lle tyrmää jääpeitteen vaikutusta, mutta hänen mielestään sen merkitys ei ole suurempi kuin auringon toiminnan tai El Niñon. Jääpeitteen vaikutus viime talviin voi kuitenkin Scaifen mukaan olla suuri, koska siinä on koko ajan ollut samansuuntainen trendi, kun taas muut tekijät vaihtelevat.
Euroopan säähän vaikuttaa lisäksi myös Pohjois-Atlantin oskillaatio eli NAO, ilmanpaineen luontainen jaksottainen vaihtelu. Sitä mitataan ilmanpaine-erona Islannin ja Azorien välillä.
Kun NAO on positiivinen, se ohjaa matalapaineita Pohjois-Eurooppaan Välimeren sijasta. Lauhat lämpimät ilmavirtaukset ovat silloin vallitsevia pohjoisessa.
NAO:n ollessa negatiivinen Pohjois-Eurooppaan tulee talvella kylmää ilmaa, Välimeren alueelle kosteutta.