Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa ja tulevaisuuden ennustaminen varsinkin. Kirjansa Suomen muuttuvat koordinaatit esipuheessa Hiski Haukkala toteaakin, että ”maailmanhistoria on täynnä pieleen menneitä ennustuksia… Silti on syytä yrittää”. Kirjan tavoitteena on hahmotella minkälaista ulkopolitiikkaa ja kansainvälistä roolia Suomen olisi tavoiteltava jatkossa 2000-luvulla.
Suomen ulkopolitiikan pitkän linjan tulkinnat Haukkala jakaa kahteen erilaiseen näkemykseen: Koivistolaiseen pienvaltiorealismiin pohjautuvaan selviytymistarinaan ja liberalismiin nojaavaan menestystarinaan.
Suomen ulkopolitiikan pitkän linja perusteesit Haukkala kiteyttää kolmeen kohtaan:
Ilman hyvää ja toimivaa Venäjä-suhdetta Suomi on jatkossa pulassa.
– Suomi ei ole tahdoton ajopuu vaan ketterä koskivene, jonka ohjaajan näkemyksillä ja taidoilla on merkitystä.
– Suomen menestyksen, turvallisuuden ja kansainvälisen aseman kannalta Venäjä – sen luonne, kehitys ja aikeet – on keskeinen tekijä.
– Historiallisesti Suomen ja Venäjän suhteet ovat aina muodostaneet osan laajempaa eurooppalaista järjestystä, joka on tarjonnut sekä mahdollisuuksia että rajoitteita niin Suomelle kuin Venäjällekin.
Kylmän sodan maailma oli jaettu kahtia Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton johtamien ideologisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti kilpailleiden blokkien välillä. Niiden välissä joukko puolueettomia maita taiteili omaa riippumattomuuttaan varjellen, kuka mitenkin kykeni ja taisi.
Suomi selvisi kylmästä sodasta varsin vähin vaurioin, säilyttäen itsenäisyytensä ja yhteiskuntajärjestyksensä ja kohosi maailman menestyksekkäimpien valtioiden joukkoon. Kylmä sota päättyi onnellisesti ilman suurta verenvuodatusta, sotaa tai kaaosta. Samalla avautuivat mahdollisuudet myös kokonaiseen uuteen maailmanjärjestykseen.
Yksinapaiseksi muuttuneessa maailmassa USA:n johtoasema on silti horjuvalla pohjalla. Sen jatkuvasti kasvaneet sotilasmenot ovat johtaneet maan ylivelkaantumiseen. Maailman puolustusmenoista USA:n osuus on 43 prosenttia. Vaikka sota itsessään on Yhdysvalloissa monille hyvää bisnestä, maksajiksi jäävät veronmaksajat ja viime kädessä Kiina ja muut kehittyvät taloudet, jotka Yhdysvaltojen velkakirjoja ostamalla samalla lainoittavat ja tukevat USA:n seikkailupolitiikkaa.
Haukkala väittää silti, että ”maailma tarvitsee Yhdysvaltoja, joka johtaa parhaiden hyveidensä ja ideaaliensa hengessä”. Hän toteaa kuitenkin, että ”Yhdysvaltojen toimista riippumatta sen suhteellinen asema tulee heikentymään, sillä se ei kykene vastaamaan nousevien valtojen taloudelliseen dynaamisuuteen ja kasvuun”.
Nousevista valtioista Kiina on tärkein haastaja. Sen talouden arvioidaan ohittavan USA:n jo 2020-luvulla. Tämän kehityksen kääntöpuolena on Kiinan ja Yhdysvaltojen välinen taloudellinen keskinäisriippuvuus.
Venäjä näyttää seuraavien vuosikymmenten aikana sekä kasvavan ja vahvistuvan että samanaikaisesti heikkenevän ja taantuvan valtiona ja valtana. Tämän taustana ovat rakenteelliset tekijät: Venäjän aluerakenne, sen valtava koko, pitkät etäisyydet, erilaiset kansalliset alueet, neuvostokaudelta peräisin oleva teollinen kaupunkirakenne, joiden tuloksena on kallis, tehoton ja epäekologinen aluerakenne.
Venäjän infrastruktuurin jälkeenjääneisyyden korjaaminen vaatii valtavia investointeja, joihin ei riitä varoja vaan rapistuminen jatkuu. Venäjän poliittinen kulttuuri on Jeltsinin kauden varsin kaaottisen demokratiakokeilun jälkeen siirtynyt Putinin viitoittamalle, vahvaa valtiota ja keskitettyä puoliautoritaarista hallintomallia kehittävälle tielle. Muutos ei ole kuitenkaan tapahtunut Venäjän kansan tahtoa vastaa vaan sen tuella ja myötävaikutuksella.
Suomen ja Venäjän suhteissa ei enää ole mitään erityissuhdetta. Silti Venäjä on välttämätön kumppani, jonka tarjoamia taloudellisia mahdollisuuksia Suomi tarvitsee kipeästi. Ilman hyvää ja toimivaa Venäjä-suhdetta Suomi on jatkossa pulassa.
Alkaneelle aikakaudelle on ominaista muutoksen pysyvyys. Ihmisten kohtalonyhteys korostuu. Ihminen voi olla samaan aikaan suomalainen, eurooppalainen ja maailmankansalainen. Kansallisvaltiot ja ahtaan kansallisen edun käsite ovat muuttuneet osaksi ongelmaa.
Hiski Haukkala: Suomen muuttuvat koordinaatit. Gummerus 2012. 196 sivua.Hiski Haukkalan haastattelu julkaistiin Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 2.3.
uutiskirje 
