Suomesta on kymmenessä vuodessa kuntaliitoksissa kadonnut yli 120 kunnannimeä ja kato jatkunee. Muutos on aiheuttanut paljon epäselvyyttä siitä, miten paikoista puhutaan.
Suomen kielen lautakunnan mielestä tilanne on kielenkäyttäjien kannalta haitallinen. Vaikka monet kunnat ovat menettäneet itsenäisen hallinnollisen asemansa, itse paikat ja niiden nimet ovat edelleen olemassa.
Lautakunta suosittelee, että vanhoja kunnannimiä käytetään entisen kunnan alueista ja kuntien entisistä keskuskylistä, jos kylällä ei ole muuta nimeä.
Voidaan esimerkiksi yhä puhua tapahtumista Lammilla ja Tuuloksessa, vaikka ne ovatkin nykyisin Hämeenlinnan osia. Elias Lönnrot on edelleen Sammatin poika eikä ”Lohjan poika”, vaikka hallinnolliset jaot kuinka muuttuisivat.
Paikannimet osa identiteettiä
Kielilautakunnan mukaan entisiä kunnannimiä kannattaa käyttää myös yhdistysten, seurojen, yritysten, paikallislehtien, kirkkojen ja muiden rakennusten nimissä sekä kotiseututyössä ja tapahtumien nimissä. Paikannimet ovat osa asukkaiden identiteettiä.
Paikannimen tärkein tehtävä on paikantaa kohteensa. Erityisen tärkeitä yksiselitteiset nimet ovat silloin, kun opastetaan ihmisiä tiettyyn paikkaan tai kerrotaan vaaratilanteesta. Silloin on paras käyttää jo vakiintunutta nimeä. Pelkkä laajan kuntaliittymän nimi ei paikanna riittävästi.
Uutta hallinnollisen suurkunnan nimeä tarvitaan vain, kun kerrotaan uutta kuntaa tai sen kaikkia asukkaita koskevista asioista, esimerkiksi vaaleista, verotuksesta tai terveydenhoidosta.
Suomen kielen lautakunta on Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijaelin, jonka tehtävä on käsitellä periaatteellisia ja yleisluonteisia kielenkäytön kysymyksiä, ottaa kantaa ja antaa suosituksia.
uutiskirje 
