Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja ulkoministeri Erkki Tuomioja ovat näyttäneet vihreää Islannin pyynnölle lähettää suomalaisia hävittäjiä valvomaan saarivaltion ilmatilaa. Molemmat korostivat samalla voimakkaasti, että kyse on nimenomaan pohjoismaisesta yhteistyötä. Myönteinen päätös osallistumisen selvittämisestä on tehty presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa.
Uutinen hämmensi, sillä itse asiasta ei ole käyty keskustelua Suomessa. Yhtäkkiä ajatellen voisikin päätellä, että kyse on uudesta ulko- ja puolustuspoliittisesta linjanvedosta. Aivan oikeutetusti asiasta onkin noussut kohu, sillä ei kai liittoutumaton Suomi voi noin vain lähteä valvomaan Nato-maa Islannin ilmatilaa – vieläpä suomalaisten veronmaksajien rahoilla. Islannillahan ei ole armeijaa ollenkaan ja sen turvallisuuspolitiikka pohjautuu Nato-jäsenyyteen.
Kun soppa oli valmis, niin puolustusministeri Stefan Wallin kiiruhti kertomaan, että osallistumista Islannin ilmatilan valvontaan vasta selvitetään eikä mitään päätöksiä ole tehty. Se nyt vielä puuttuisi, että päätöksiä olisi jossakin tehty ilman, että asiasta olisi käyty perusteellinen keskustelu ja eri puolien pohdinta eduskunnassa.
Natolla itsellään pitäisi olla vastuu jäsenmaansa ilma-tilan valvonnasta.
Vahinko oli kuitenkin ehtinyt jo tapahtua, vaikka myös Wallin toisti, että näin voitaisiin ”tiivistää pohjoismaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa”. Suomi on toki Naton rauhankumppani ja tekee yhteistyötä monin tavoin sotilasliiton kanssa. Suomen Hornetitkin ovat yhteensopivia Nato-maiden hävittäjien kanssa. Ne käyttävät myös yhteisiä tutka- ja satelliittijärjestelmiä. Käytännössä valvonta toteutuisikin Naton kattavan ilmavalvontakoneiston alaisuudessa, sillä eri pohjoismaiden ilmavoimat on mukautettu Nato-standardeihin.
Materiaalinsa osalta Suomen armeija ei ylipäätään ole kaukana Natosta. Suomen nykyisessä Nato-yhteistyössä on myös paljon sellaisia salaisia puolia, joista tietoa eivät saa edes eduskunnan valiokunnat. Varsinainen Nato-jäsenyys on kuitenkin eri asia.
Islannin pyyntöön oli tietysti vastattava ja selvityksiäkin voidaan aina tehdä. Hyvin perustellusti vastaus olisi kuitenkin voinut olla ihan suoralta kädeltä myös kielteinen. Mitä syitä Suomella ylipäätään voisi olla sitoutua ulkomaisiin tehtäviin Nato-maa Islannissa?
Olisiko Islanti-operaatiosta edes mitään sotilaallista hyötyä Suomelle? Onko ylipäätään järkevää lähteä tuhlaamaan kapenevia suomalaisia resursseja Nato-maahan? Natolla itsellään pitäisi olla vastuu jäsenmaansa ilmatilan valvonnasta.
Myönteisellä vastauksella on symbolinen merkitys, sillä muutamalla Suomen koneella ei itse valvonnassakaan olisi suurta merkitystä. Mukaan lähteminen merkitsisi ennen muuta syvää kumarrusta Naton suuntaan.
uutiskirje 
