Keskustaväki lähtee Rovaniemen puoluekokouksesta arjen poliittiseen työhön hieman hämmentyneissä tunnelmissa.
Puolueen johto vaihtui. Uusi puheenjohtaja Timo Sipilä on poliitikkona miltei täysin kokematon. Edes keskustan kenttäväki saati kannattajakunta tai muut suomalaiset eivät tiedä miehestä juuri mitään. Eduskunnassa hän on ehtinyt istua vasta reilun vuoden.
Sipilä joutuu kovan haasteen eteen, jos hän aikoo saada puolueensa selvään nousuun jo syksyn kuntavaaleissa. Keskusta on kaupungeissa oikeastaan menettänyt pelin kokoomukselle, jonka maltillisempi siipi noukkii huomaansa vielä ex-puheenjohtaja Mari Kiviniemeä seuranneet city-keskustalaiset. ”Maakuntien Suomessa” taas puolueen niskaan hengittävät perussuomalaiset.
Alkiolaisuudesta pystytään toki rakentelemaan hienoja ja poliittisesti vetäviä sloganeita, mutta tämän päivän Suomessa siihen takertuva poliittinen liike tuskin nousee maan suurimmaksi puolueeksi. Sehän keskustallakin on tietysti tavoitteena, sillä muuten ei pääministerin paikka irtoa.
Uuden puheenjohtajan ensimmäinen linjapuhe oli ymmärrettävästi ympäripyöreä. Sen pohjalta ei vielä hänen linjoistaan kannata vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Sipilä on ehtinyt näyttää kykynsä liike-elämässä. Miksei hän voisi onnistua poliitikkonakin. Ainakin luoneeltaan hän on selvästikin enemmän rakentaja kuin repijä.
Uutta keskustajohtajaa on luonnehdittu keskustalaiseksi konservatiiviksi lähinnä kai hänen uskonnollisen vakaumuksensa takia. Sipilä ei itse allekirjoita näitä luonnehdintoja, vaan toteaa tarttuvansa uusiinkin asioihin ennakkoluulottomasti. Aika näyttää.
Sipilän on joka tapauksessa pystyttävä kokomaan keskustan rivit, jotka rakoilivat ennen presidentinvaalia, niiden aikaan ja vähän myös jälkeen. Kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrysen kampanjointia kaikki keskustalaiset eivät katsoneet hyvällä, vaikka olihan Väyrysellä oma vankka kannattajakuntansa. Keskustan yhtenäisyys riippuukin paljon siitä, kuinka Väyrynen nielee varmaan katkeralta tuntuvan tappionsa.
uutiskirje 
